Minun sirkusmuistoni -keruun yhteydessä tallennettiin sirkusalan ammattilaisten muistitietoa myös haastatteluin. Museoviraston tukemaa projektia koordinoi Sirkuksen tiedotuskeskus ja haastattelut teki taidehistorian maisterivaiheen opiskelija Hanna Kivelä. Hanna kertoo haastattelussa projektista ja kohtaamisistaan sirkusammattilaisten kanssa.
Muistitietokeruun yhteydessä haastateltiin yhteensä 22 sirkusalan ammattilaista. Tavoitteena oli äänittää ammattilaisten omia kokemuksia sirkuksesta, yksittäisiä muistoja ja tunnelmia sekä mieleen jääneitä hetkiä uralta. Haastatellut ammattilaiset edustivat sirkuksen eri genrejä, ammatteja, ikäpolvia ja toimivat eri puolilla Suomea. Kesän ja syksyn 2019 aikana äänitetyt haastattelut on nyt toimitettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon.
Olen taidehistorioitsija ja museotyöntekijä. Viimeistelen parhaillaan pro gradu -tutkielmaani Helsingin yliopistolla. Taidehistorian lisäksi olen opiskellut museologiaa, sukupuolentutkimusta ja teatteritiedettä. Opintojen ohessa olen työskennellyt projektiluontoisesti museoissa esinekokoelmien parissa. Erityisesti olen kiinnostunut performatiivisesta taiteesta.
Missä määrin tunsit sirkuksen maailmaa, kun aloitit tämän hankkeen?
Lähestyin hanketta ensisijaisesti museotyöntekijänä. Olin aiemmin tehnyt Sirkuksen tiedotuskeskukselle suomalaisten yksityisten sirkuskokoelmien selvityshankkeen, joten jonkin verran taustatietoa olin jo ehtinyt sirkuksesta saada. Muutamat haastattelemistani sirkustaiteilijoista olivat mukana myös kokoelmaselvityksesssä.
Ensimmäinen sirkusaiheinen muistoni on 1990-luvun lopulta Sirkus Finlandian näytöksestä, jossa jonglööri Henrico esiintyi. Hän tasapainotteli otsallaan isoa sulkaa ja kiersi esitysareenan ympäri. Muistan tuohtumukseni, kun täysin luonnottomasti kallellaan ollut sulka ei pudonnut jonglöörin otsalta.
Millaisena sirkusammattilaisen elämä ja arki sinulle näyttäytyy nyt pariin kymmeneen tekijään lähemmin tutustuttuasi?
Haastattelin erilaisia sirkusalan ammattilaisia sen verran laajasti, että yhdenlaista arkea on mahdotonta kuvata. Sirkusammattilaisen arki on hyvin vaihtelevaa.
Projektiin lähtiessäni olin erottanut omassa mielessäni perinteisen sirkuksen ja nykysirkuksen tekijät vahvasti toisistaan erilleen. Sirkuskenttää ei ole kuitenkaan mahdollista jakaa vain ”perinteiseen sirkukseen” ja ”nykysirkukseen”. Toki osa tekijöistä positioi itsensä vahvasti jompaankumpaan, mutta moni koki olevansa jotain suuntausten välillä tai jopa niiden ulkopuolella. Oli tyypillistä, että termillä ei koettu olevan merkitystä omassa toiminnassa tai että molemmissa genreissä saattoi toimia. Vahvasti perinteiseen tai nykysirkukseen itsensä positioivat olivat jo ennen haastattelutilannetta selkeästi ajatelleet asemaansa ja heillä oli perusteltuja mielipiteitä siitä, mikä juuri heidän toimialueistaan tekee perinteistä tai nykysirkusta.
Mikä haastattelujen tekemisessä oli antoisinta?
Erityisen antoisaa oli, kun haastattelua varten tehty runko unohtui ja kertoja rentoutui jakamaan muistojaan avoimesti. Mieleen jääneet kohtaamiset, uran huippuhetket, epäonnistumiset, sekä hupaisat että surullisetkin muistot saivat oloni välillä nöyräksi. Muistoja jaettiin hyvinkin henkilökohtaisista hetkistä. Oli upeaa saada tallennettua sanoja, jotka muutoin eivät ehkä olisi päätyneet muistiin.
Oliko jotain, mikä yllätti sinut?
Sirkuslaisuus seisoo vahvasti toisena kattoterminä taiteilijan rinnalla. Sirkuslaisuuteen liittyy tietty elämäntapa ja siihen kasvetaan. Sirkuslaisuus syntyy kokemusten kautta. Vastakkain sirkuslaisuutta ja taiteilijuutta en asettaisi, vaan tarkastelisin niitä rinnan. Taiteilijuuden lisäksi sirkuslaisuus sisältää myös tietyssä yhteisössä liikkumisen ja kiertämisen. Myös suhde rahan ansaitsemiseen on erilainen. Esimerkiksi tekijä saattoi välillä keskittyä soolonumeroonsa ja yksin sen kanssa kiertämiseen, välillä ryhmän kanssa kiertämiseen ja joskus rahaa ansaittiin esiintymällä kadulla, hakemalla apurahoja tai tekemällä muita töitä.
Millaista merkitystä kokemusten ja muistojen kertomisella voi mielestäsi olla?
Monilla oli samankaltaisia kokemuksia alaan liittyen. Etenkin kokemukset alan rahoituksesta ja apurahajärjestelmistä herättivät ansioitunutta pohdintaa ja kritiikkiä.
Jotkut perinteisen sirkuksen tekijöiksi itsensä identifioivat saattoivat herkästi arvostella apurahoilla toimivia taiteilijoita. Kritiikin kohteena oli etenkin esitysten viihdearvon riittämättömyys ja käsitys, että esitykset ovat niin kokeellisia, ettei niille löydy katsojia ja resurssit menevät hukkaan, kun artistit tekevät vain muutaman esityksen ja siirtyvät sitten seuraavan projektin ja apurahahaun pariin. Esityksiä tulisi tehdä viihteen tärkeys muistaen ja tulla toimeen niin, että yleisö on valmis maksamaan pääsylipuista.
Nykysirkuksen puolella vaikuttavat tekijät pitivät apurahasysteemiä tarpeellisena sekä taloudellisena mahdollistajana että taiteellisen työskentelyn tunnustuksena. Ongelmaksi koettiin rahojen jakautuminen usein vain tietyille taiteilijoille sekä Suomessa kiertuetoiminnan mahdottomuus, kun tiloja tai järjestäviä yhteistyötahoja ei ole. Kriittisesti suhtauduttiin myös mahdollisuuteen esittää teos vain muutamaan otteeseen, kun apurahajärjestelmä vaatii aina uuden ensi-illan tekemistä. Suomen tilannetta verrattiin paljon Ranskaan, jossa kiertuetoiminta on vakiintuneempaa ja yhteistyökumppaneina usein teatterit, joilta löytyy valmiit markkinointikanavat sekä yleisö. Ranskan esittävien taiteilijoiden tukisysteemiä kehuttiin usealla suulla.
Mitä tekemillesi haastatteluäänitteille nyt tapahtuu? Miten niihin pääsee tutustumaan?
Kaikki kertojat ja haastattelutilanteet olivat arvokkaita. Kiitän kertojia avoimuudesta ja luottamuksesta.
Haastatteluäänitteet on tallennettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon. SKS:n arkistossa Hallituskadulla niihin voi tutustua kirjautumalla asiakkaaksi ja kertomalla mitä tarkoitusta varten aineistoon tutustuu sekä sitoutumalla sääntöihin.
Aiotko jatkaa tutkimusmatkaa sirkuksen parissa?
Koen perehtyneeni projektin myötä suomalaiseen sirkuskenttään aika hyvin. Kiinnostavaa tutkittavaa olisi paljon. Minua kiehtoo etenkin taiteilijan kehollisuus ja kokemus liikkeestä. Voisi olla hauskaa syventyä näihin aiheisiin tutkijan näkökulmasta.