Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) ja sirkusyhteisöt keräsivät sirkukseen liittyviä muistoja. Muistitietokeruun yhteydessä tehtiin myös parikymmentä ammattilaishaastattelua. Aineisto on arkistoitu SKS:n arkistoon.
Viime vuoden marraskuussa päättyneessä Minun sirkusmuistoni -keruussa pyydettiin sekä sirkuksen ammattilaisia, harrastajia että yleisöä kertomaan sirkukseen liittyvistä muistoista ja kokemuksista eri vuosikymmeniltä. Keruuseen saapui 52 vastausta. Nuorimmat vastaajista ovat 11–13 -vuotiaita ja vanhin 85-vuotias. Suurin osa kirjoittajista oli sirkusyleisöä, mutta joukossa on myös sirkusalalla pitkän uran tehneitä henkilöitä, nuorisosirkusten oppilaita ja sirkusharrastajia. Kirjoitetut muistot olivat pituudeltaan muutaman virkkeen mittaisista kuusisivuiseen elämäkertaan. Yhteensä aineistoa kertyi 109 sivua. Joukossa oli kalevalamitalla kirjoitettu muistelu sekä itämurteilla kirjoitettu kertomus nuorisosirkuksen perustamisesta.
Useat kirjoittavat lapsuusajan ensikosketuksestaan sirkukseen, mikä tavallisesti on tapahtunut perinteisessä kiertävässä sirkuksessa. ”Illan ehdoton kruunu on kuitenkin sirkusprinsessa Anna. Väliajalla lapset saavat ratsastaa Annan ponilla ja seison jonossa aivan Annan vieressä. Hän on kaunis ja hymyilee ystävällisesti. Hän on oikea prinsessa. Saan Annalta kortin, jossa on hänen nimikirjoituksensa. Täydellinen ilta.” (Sirkus Finlandia Savitaipaleella 80-luvulla.)
Kirjoituksissa kerrotaan pestautumisesta päiväksi sirkuksen apulaiseksi tai muista erikoisista sattumuksista sirkuksen vieraillessa kotipaikkakunnalla. Varsinkin eläimiin liittyvät muistot ovat jääneet monelle mieleen. “Unohtumaton muisto syysmarkkinoilta vuonna 1956″ oli “pääsin sirkuksen norsupojan vahdiksi. –Sain suuren rautanaulan, jolla neuvottiin tökkäämään kärsään, jos Dumbo jostain syystä kävisi levottomaksi. Vartiointi sujui hyvin, eikä rautanaulaa tarvinnut käyttää.”
Vanhimmat muistot ovat 40-luvun lopulta ja 50-luvulta, mutta muistoja kertyi myös 70- ja 80-luvuilta sekä 2000-luvulla nähdystä ja koetusta, tuoreimmat viime vuodelta. Perinteisten sirkusten lisäksi teksteissä kerrotaan elämyksistä muun muassa Tanssiteatteri Hurjaruuthin Talvisirkus-esityksiin sekä harrastajien ja ammattiin opiskelevien tekemiin esityksiin liittyen. Merkittäviä kokemuksia on syntynyt myös televisiosta nähtyjen sirkusesitysten välityksellä.
Keruuseen saapui useita sirkusta harrastavien koululaisten kirjoituksia. Mukana on myös muutama muistelu liittyen Suvelan sirkuksen perustamisvaiheisiin vuosina 1989–90 ja tämän suomalaisittain merkittävän nuorisosirkuksen toimintaan Espoossa vuosikymmenen ajan. Aineistossa on myös sirkusammattilaisten muisteluita siitä, mikä heidät alun perin sai innostumaan sirkuksesta.
Monet vastaajista kertovat iloa, hämmästystä ja positiivisia tunteita herättäneistä kokemuksista, mutta joukossa on myös kipeisiin tunteisiin, kuten pettymykseen, pelkoihin tai väärinkäytöksiin (eläinten huono kohtelu, puutteelliset pedagogiset taidot opetustilanteissa) liittyviä muistoja. Kirjoituksissa käsitellään haaveitakin, jotka joidenkin kohdalla ovat kantaneet ammattilaisuraan saakka.
Sirkusammattilaisten haastattelut täydentävät keruuaineistoa
Muistitietokeruun yhteydessä Sirkuksen tiedotuskeskuksen toimesta haastateltiin 22 sirkusalan ammattilaista. Haastattelut toteutuivat erillisenä projektina Museoviraston avustuksella. Haastattelijana toimi taidehistorian maisteriopiskelija Hanna Kivelä.
Haastatellut ammattilaiset edustivat sirkuksen eri genrejä, ammatteja, ikäpolvia ja toimivat eri puolilla Suomea. Joukossa on pitkän uran esiintyjinä, opettajina ja tuotantotehtävissä tehneitä sirkusammattilaisia sekä perinteisen sirkuksen että nykysirkuksen piiristä, kotimaassa ja ulkomailla kouluttautuneita kansainvälisesti menestyneitä taiteilijoita, sirkuskentän eri tehtävissä toimineita moniottelijoita, harrastustoiminnan ja koulutuksen kehittämiseen osallistuneita ja sosiaalisen sirkuksen parissa toimivia ammattilaisia. Haastatteluissa oli tavoitteena kerätä kokemuksia uran eri vaiheista ja antaa tilaa muistoille henkilöhistoriikkien keruun sijaan.
Haastatellut olivat: taikuri Wäinö Hamari, SNSL:n kunniapuheenjohtaja Mohamed Hamed, akrobaatti ja klovni Kari Hasanen, Sirkus Finlandiasta Anna Jernström, Carl Johan Jernström, Heidi Shershun o.s. Jernström ja Maria Jernström-Bellu, sirkustaiteilija Jukka Juntti, sirkustirehtööri Taina Kopra, sirkustaiteilija Sanja Kosonen, sirkustaiteilija Pekka Laamanen, sirkustaiteilija Heikki Leppävuori, toiminnanjohtaja Riku Lievonen, taikuri ja kuvataiteilija Kalle Nio, sirkustaiteilijat Salima Peippo, sirkustaiteilija Maria Peltola, sirkustaiteilija Matias Salmenaho, jonglööri ja sirkusopettaja Jani Suihkonen, klovnerian maisteri ja sirkustaiteilija Hanna Terävä, taikuri ja sirkustaiteen ohjaaja Maarit Tiilikainen, sirkus- ja kuvataiteilija Antti Tuomento sekä sirkustaiteilija ja sirkustaiteen ohjaaja Mette Ylikorva.
Muistitietokeruuseen liittyen järjestettiin myös sirkus- ja teatteriohjaaja Meri-Maija Näykin vetämä muistelutyöpaja, jonka keskustelut äänitettiin osaksi muistitietokeruun aineistoa. Työpajaan osallistui kolme ammattilaista Näykin lisäksi.
Minun sirkusmuistoni -keruun järjestivät Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Sirkuksen tiedotuskeskus yhteistyössä Suomen Nuorisosirkusliiton ja Sirkus Finlandian kanssa 7.4.–3.11.2019. Vastaukset ja haastattelunauhoitukset on arkistoitu SKS:n arkistoon. Kiitämme kaikkia keruuseen osallistuneita! Vastaajien kesken arvotut kirjapalkinnot postitetaan voittajille.