Mitä iloa apurahan hakemisesta voi olla? Mihin hakuun minun kannattaa osallistua? Millainen on hyvä hakemus? Miksi osallistuisin hakuun, jos myönteisen päätöksen saamisen mahdollisuus on pieni? Kuka maksaa minulle hakemuksen kirjoittamiseen kuluvasta työajasta?
Näitä kysymyksiä pohtii moni, kun sähköpostiin ja someen tulvii viestejä apurahahauista. Tässä artikkelissa kerrotaan ensin taustatietoa rahoittajista, annetaan vinkkejä hakemuksentekoon ja kuullaan myös kokemuksia apurahaa saaneilta taiteilijoilta. Lopussa annetaan muutamia ajankohtaisia tärppejä.
Syksyisin haetaan rahoitusta seuraavan vuoden toimintaan
Apurahojen vuosittainen hakusesonki on taas alkanut. Monet keskeiset taidetta ja kulttuuria tukevat säätiöt avaavat rahoitushakunsa syksyllä. Syksyn hauissa haetaan rahoitusta seuraavana vuonna tapahtuvalle toiminnalle. Koneen Säätiön haku on avoinna syyskuun alussa, Suomen Kulttuurirahaston hakuaika kestää koko lokakuun ja Svenska kulturfondenin haku on auki marraskuussa. Useiden pienempienkin säätiöiden haut ovat syksyisin, esimerkiksi varsinaissuomalaista kulttuuria ja taidetta tukeva TOP-Säätiö ottaa vastaan hakemuksia syyskuussa ja Samuel Huberin taidesäätiö joulukuussa.
Syksyllä avautuu tärkeitä rahoitushakuja myös Taiteen edistämiskeskuksessa. Taike ja sen yhteydessä olevat taidetoimikunnat ja lautakunnat jakavat julkista tukea apurahoina ammattitaiteilijoille ja avustuksina taiteen alan yhteisöille yhteensä noin 35 miljoonaa euroa vuosittain. Taiteilijat ja työryhmät voivat hakea Taikesta kohdeapurahaa lokakuun alusta marraskuun puoliväliin sekä apurahaa kulttuurisen moninaisuuden edistämiseen. Taiteen alan yhteisöt voivat hakea Taikesta lokakuussa muun muassa toiminta-avustusta, erityisavustusta, festivaaliavustusta, residenssiavustusta sekä erityisavustusta useisiin tarkemmin rajattuihin tarkoituksiin, kuten lasten- ja nuortenkulttuurin edistämiseen tai kulttuurisen moninaisuuden edistämiseen. Taiteilijoille ja työryhmille suunnatut liikkuvuusapurahat ovat haussa marraskuun loppuun mennessä.
Säätiöiden merkitys taiteen rahoittajina on kasvanut
Viime vuonna Taike sai miljoona euroa lisää jaettavaksi esittäville taiteille, mutta yleisesti ottaen Taiken kautta jaetun julkisen rahoituksen volyymissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Yksityisten säätiöiden merkitys taiteen ja kulttuurin rahoittajana onkin kasvanut merkittävästi 2000-luvulla säätiöiden määrärahojen suotuisan kasvun myötä.
Suomen Kulttuurirahasto jakoi edellisellä hakukierroksellaan apurahoina 39 miljoonaa euroa, josta keskusrahaston kautta 26 miljoonaa ja maakuntarahastojen kautta lähes 13 miljoonaa euroa. Taiteelle summasta ohjautui 46 %. Taiteen hakemusmäärien laskusta huolimatta oli taiteen hakemusten myöntöprosentti Kulttuurirahastossa 7–31 % nimikkorahastosta riippuen. Tänä vuonna Kulttuurirahaston jakovara nousee lähes 60 miljoonaan euroon. Svenska kulturfonden jakoi viime hakukierroksellaan 40 miljoonaa euroa. Siitä noin puolet ohjautui taiteelle ja kulttuurille. Koneen säätiön edellisellä hakukierroksella 28 miljoonan potista tuettiin taidehankkeita 3,5 miljoonalla eurolla. Taiteen hakemuksista rahoituksen sai 3,3 %. Samuel Huberin taidesäätiö jakoi viime hakukierroksellaan 55300 euroa 26 taidehankkeelle myöntöprosentin ollessa 7,2 %.
Säätiöillä on viime vuosina ollut huomattavia summia jaettavinaan ja niiltä on voinut saada myös suhteellisesti suurempia rahoituksia kuin julkista rahaa jakavasta Taikesta. Kilpailu säätiörahoituksesta on toki kovaa, mistä alhaiset myöntöprosentit kertovat. Kuitenkin, osa hakemuksista johtaa aina positiiviseen tulokseen!
Hakemusmäärät Taikesta ovat hieman laskeneet
Taiken rahoituksen puolella sirkustaiteen avustushakujen myöntöprosentit ovat kenties hieman lohdullisempia: kolmen viime vuoden aikana taiteilija-apurahaa on myönnetty 11–19 %:lle hakemuksista, kohdeapurahaa 21–27 %:lle hakemuksista, erityisavustusta 31–43 %:lle hakemuksista ja toiminta-avustusta 58–80 %:lle hakemuksista. Toiminta-avustusta myönnetään vakituisesti toimiville yhteisöille, joten sen kohdejoukko on muita avustusmuotoja rajatumpi ja siksi myöntöprosentti nousee korkeaksi. Sirkustaiteen hakemusmäärät ovat viime vuosina kasvaneet Taikessa vain taiteilija-apurahahakemusten osalta ja laskeneet hieman kohdeapurahojen, erityisavustusten ja toiminta-avustusten osalta.
Taikeen tarvitaan siis lisää hakemuksia, jotta syntyy painetta sirkustaiteen määrärahojen kasvattamiselle. Muissa taiteenlajeissa myöntöprosentit ovat keskimäärin matalampia.
Taikeen jätettyjen sirkustaiteen hakemusten määrä on viiden viime vuoden (2014–18) aikana vaihdellut noin 200 ja 250 hakemuksen välillä vuodessa. Yksilöityjä sirkuksen hakijoita on taas ollut alle 150, mikä noin 2 % Taiken kaikista vuosittaisista hakijoista. Hakijoiden kokonaismäärä on Taiken hauissa viiden viime vuoden kuluessa laskenut noin 8,5 %.
Kuntien rahoitus vapaalle kentälle on niukkuudestaan huolimatta tärkeää
Myös kunnilla on erilaisia tukimuotoja oman alueensa taiteilijoille ja taideyhteisöille. Esimerkiksi Helsingin kaupunki myöntää taide- ja kulttuuriavustuksia taide- ja kulttuurilaitoksille ja -yhteisöille, järjestöille, yhdistyksille, työryhmille, taiteilijoille ja asukkaille. Pääkaupungilla on tietysti erityisasema, sillä monet taide-instituutiot ja myös suuri osa vapaalla kentällä työskentelevistä taiteilijoista sijaitsee Helsingissä. Kansallisooppera, Kansallisteatteri, Uuden musiikin orkesteri Umo, Korkeasaari ja Suomen urheilumuseo saavat Helsingiltä kulttuurin laitosavustusta yhteensä 23,1 miljoonaa euroa vuodessa. Lisäksi kaupunki jakaa tänä vuonna taide- ja kulttuuriavustuksina 17,4 miljoonaa euroa. Hakemuksia tuli 776 kappaletta ja myöntöprosentti oli huimat 72 %.
Vaikka Helsingissä avustuksia onkin pyritty suuntaamaan ”uusille” taidelajeille, kohdistuu kaupungin tuki edelleen pitkälti perinteisille avustuksen saajille, eli teatterille ja musiikille, joita myös valtio tukee ja joilla on vahvat rakenteet ja edunvalvonta. Sirkukselle ohjautui 1 % Helsingin vuonna 2017 myöntämistä avustuksista, teatterin saadessa 28 %, taideopetuksen 29 %, festivaalien 12 %, musiikin 8 %, tanssin 6 % ja muiden taidemuotojen (museot, kuvataide, elokuva) 16 %.
Huolimatta siitä, että sirkus näyttäytyisi marginaalisena taidemuotona kunnallisen kulttuurirahoituksen kokonaisvolyymista katsoen, se ei tarkoita etteikö kunnilla olisi tahtoa tukea vapaan kentän toimijoita ja kiinnostusta sirkustaiteen tekijöitä kohtaan. Kuntien kulttuuriasioista vastaavien virkamiesten ja poliitikkojen kanssa kannattaa olla tiiviissä vuoropuhelussa. Yksi keino avustusprosenttien kasvattamiseen on hakemusten määrän lisääntyminen ja hakemusten laadun paraneminen.
Millainen on hyvä hakemus?
Kun miettii sitä, mistä omalle työlleen hakea tukea ja millaisia summia, kannattaa katsoa minkä kokoisia avustuksia ja millaisille hankkeille kustakin avustusmuodosta on edellisinä vuosina myönnetty. Taustatöiden merkitystä hyvän hakemuksen syntymiselle ei koskaan voi aliarvioida. Hakemusten kirjoittamista oppii parhaiten kirjoittamalla paljon hakemuksia, joten jokainen kirjoitusprosessi varmasti edistää konseptin selkiytymistä. Toisaalta, mitä paremmin tuntee tahon, jolle hakemuksensa kirjoittaa, sen selkeämmin ja kohteen omiin pyrkimyksiin soveltuvammin osaa kertoa omasta työstään hakemuksen arvioijalle.
Rahoittajat kertovat itsestään ja siitä millaiset asiat ovat heille merkityksellisiä verkkosivuillaan sekä järjestämissään apurahainfotilaisuuksissa. Niihin voi osallistua, vaikkei olisikaan jättämässä hakemusta. Aina on hyvä kuunnella myös rahoittajaa itseään muodostaessaan käsitystä siitä, mitä kukin taho etsii. Tietoa apurahainfotilaisuuksista saa seuraamalla rahoittajien uutiskirjeitä ja viestintää. Usein tilaisuuksia voi seurata myös streamauksina tai tallenteina.
Sitä yksityiset säätiöt eivät kuitenkaan yleensä paljasta, kuka hakemukset kulloinkin arvioi. Taikessa tämä on toisin: Taiken päätökset tekevän toimikunnan jäsenet ovat etukäteen tiedossa. – Heidät kannattaakin pitää tietoisina taiteellisesta toiminnastasi, esimerkiksi lähettämällä tiedotteita ja kutsumalla esityksiin.
Kysyin Taiken esittävien taiteiden toimikunnan sirkustaiteen ja tanssitaiteen esittelijältä Laura Norpalta, miten hän haluaisi evästää hakemusten tekoon. Laura neuvoisi sirkustaiteen hakijoita panostamaan hakemukseen: ”Perusteellisesti tehty hakemus antaa uskottavan ja ammattimaisen vaikutelman. Voi olla myös hyvä idea antaa hakemus jonkun toisen ihmisen luettavaksi ennen lähettämistä. Näin voi myös kokeilla miten hyvin on osannut muotoilla ajatuksiaan vai pitäisikö vielä kirkastaa tekstiä? Erityisesti taiteellista suunnitelmaa kannattaa hioa ja miettiä tarkkaan, mikä se oma taiteellinen idea tai visio on.”
Opastusta hyvän hakemuksen tekemiseen löytyy verkosta ja oppikirjoista sekä rahoittajien omilta sivuilta. Hakemusohjeet kannattaa lukea tarkkaan ja jos kaavakkeessa jokin jää epäselväksi, kannattaa soittaa ja kysyä. Monissa ohjeissa painotetaan tiiviyden ja selkeyden merkitystä hyvälle hakemukselle. Sen ymmärtää, jos ajattelee hakemusten käsittelijöiden työtaakkaa satojen hakemusten käsittelyssä.
Poimin tähän muutaman ajatuksen Tanssiteatteri Glims&Glomsin taiteelliselta johtajalta Tuomo Railolta. Hän on lukenut hakemuksia mm. sirkus- ja tanssitaidetoimikunnan jäsenenä 2013–14 ja esittävien taiteiden toimikunnassa 2015–16:
”Hakemuskaavakkeen työsuunniltelman tiivistelmä on tärkein osa hakemustasi. Hakemuksen käsittelijät tukeutuvat siihen kerratessaan kaikkien hakemusten sisältöä. Tiivistelmässä kannattaa tuoda lyhyesti esiin kaikki hakemuksen osa-alueet.
Hakemuksesi laajemmassa työsuunnitelmassa ei kannata toistaa tiivistelmässä käytettyjä lauseita. Toisto nimittäin aiheuttaa sen, että lukija toteaa jo lukeneensa nämä kappaleet ja alkaa etsiä kohtaa, jossa on tarjolla jotain uutta informaatiota. Hakemuksen lukeminen muuttuu hyppelyksi.
Hakemuksia on paljon. Huolellisinkaan käsittelijä tuskin voi uhrata aikaansa yli 6 minuuttia per hakemus (10 hakemusta tunnissa – 100 hakemusta 10 tunnissa). Siksi kannattaa miettiä kuinka paljon varsinaista työsuunnitelmaa ja muuta siihen liittyvää olennaista selvitystä kannattaa venyttää. Hakemuksen laajuus ei lisää vakuuttavuutta.
Jos olet saanut apurahan, mutta jättänyt tekemättä siitä selvityksen, on tulevilla hakemuksillasi heikot edellytykset menestyä.”
Koneen Säätiön johtaja Anna Talasniemi opasti hyvän hakemuksen tekoon Helsingin Sanomien artikkelissa. Talasniemen mukaan yksi tärkeimpiä asioita on hankkeen tai idean kiinnostavuus. Toisaalta, ”vaikka idea olisi kuinka nerokas, ajatus ei välity eteenpäin, jos hakemusteksti on huonosti muotoiltu.”
Annina Vainion toimittamassa haastattelussa Talasniemi kehottaa hakijaa asettumaan apurahahakemuksen arvioijan nahkoihin, joka ei ole koskaan kuullutkaan hakijan hankkeesta. ”Usein tutkija tai taiteilija saattaa olla niin sisällä omassa työssään, että hänen pitää tsempata idean esittelyssä ja ilmaisussa. Kannattaa luetuttaa omaa hakemusta, tiivistelmää tai työsuunnitelmaa esimerkiksi kollegoilla.”
”Työsuunnitelma on hakemuksen tärkein osa tiivistelmän lisäksi. Niissä asioiden täytyy olla kunnossa otsikkoa myöten. Pitää myös käydä selväksi, että idea on toteuttamiskelpoinen ja että hakijat ovat kykeneväisiä toteuttamaan sen.”
”Meillä arvioijat vaihtuvat joka vuosi. Siksi ei kannata lannistua, jos apurahaa ei heti saa, vaan hakea seuraavana vuonna uudelleen”, johtaja Talasniemi sanoo.
Kokemuksia apurahan saamisen merkityksestä
Kysyin kolmelta apurahaa viime aikoina saaneelta taiteilijalta, mitä apurahan saaminen heille merkitsi ja mikä hakemuksen tekemisessä on vaikeinta. Näin he vastasivat:
Sirkustaiteilija Kai Kuutamo sai Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahastolta kolmen kuukauden työskentelyapurahan lapsille suunnatun sooloteoksen tuottamiseen ja päiväkotikiertueen järjestämiseen Varsinais-Suomessa.
”Ilman apurahaa hanke olisi jäänyt toteuttamatta tai lykkääntynyt johonkin toiseen ajankohtaan. Kolmen kuukauden apurahalla sain rauhassa harjoitella ja koota esityksen valmiiksi. Koska sain ensimmäistä kertaa elämässäni palkkaa esityksen valmistamisesta, oli esitys valmistuttuaan helppoa viedä kiertueelle päiväkodeille sopivaan hintaan. Koska pystyin alentamaan hinnan sopivaksi sekä kunnallisille että yksityisille päiväkodeille, onnistui myös kiertue toteuttaa todella laajasti 50 esityksen voimin.”
”Apurahan saaminen merkitsi iloa ja vastuuta. Iloa siinä mielessä, että joku päättävä taho tunnustaa tekemäni aiemmat työt tai uudet suunnitelmani merkittävinä. Iloa myös siinä mielessä, että suunnittelemani hanke toteutuu jollain tavalla. Apurahan saaminen merkitsee minulle myös aina vastuuta pyrkiä lunastamaan hakemukseen kirjoittamani sanat. Jos anottu apuraha myönnetään kokonaisena niin kuin sitä on anottu, pyrin myös aina vastaamaan suunnitelmaani sataprosenttisesti tai ylittämään itseni hankkeen lopputuloksen laadussa tai mittakaavassa.”
”Apurahan hakeminen ei ole vaikeaa. Säännöt, kysymykset ja vaatimukset kannattaa nähdä siinä valossa, että ne opastavat kattavan ja hyvän hakemuksen tekemiseen. Jos kyseessä on kunnianhimoisempi hanke, hankkeen talousarvio on mittava ja se on tarkoitus toteuttaa pääasiassa apurahojen avulla; voi olla haastavaa saada apurahaa, koska tällöin apurahaa joutuu hakemaan useasta paikasta, ja lähes joka paikasta pitäisi tulla myöntävä päätös. Näin ei kuitenkaan aina käy. Tällöin kannattaa harkita muita rahoitusmahdollisuuksia sekä tehdä jonkinlainen pitkän linjan suunnitelma hankkeen kehittämiseksi, jos suunniteltuja apurahoja ei myönnetä täysimittaisina tai ollenkaan.”
Sirkustaiteilija Mia Silvennoinen: ”Saimme kolmen henkilön työryhmänä Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon rahastolta apurahan, joka sisälsi sekä työskentely- että hankeapurahaa. Lisäksi saimme kohdeapurahan Taiken Etelä-Savon taidetoimikunnalta. Apurahat haettiin ja käytettiin nykysirkustrilogian esitysten valmistamiseen ja esittämiseen Savonlinnassa kesällä 2019. Kolmiosainen teossarja valmistettiin Savonlinnan 380-juhlavuotta varten. Kolme työryhmän jäsentä oli mukana 1–2 kuukauden työskentelyapurahoilla. Apurahoilla saatiin palkattua mukaan myös noin 10 muuta henkilöä muihin tehtäviin.”
”Ilman apurahoja esityksiä ei olisi saatu tehtyä. Oli aivan mahtavaa olla kaksi kuukautta työskentelyapurahalla ja toimia päätoimisesti taiteilijana. Mielestäni apurahan hakemisessa ei ole suurempaa vaikeutta. Hakemuksen ja työsuunnitelmien teko vie tietenkin aina aikaa. Samoin loppuselvitysten teko.”
Teatteri- ja sirkustaiteilija Meri-Maija Näykki sai neljän kuukauden työskentelyapurahan Taiken Pirkanmaan taidetoimikunnalta, jolla hän tuottaa ja ohjaa teoksen PerforManse – synttärikekkerit Ratinan sillan alla. Taiteen keskustoimikunnan näyttämötaiteen toimikunnalta saamallaan yksivuotisella taiteilija-apurahalla hän työskentelee useassa projektissa, joiden tavoite on tehdä monitaiteellisia yhteistöitä teattereiden kanssa.
”Apuraha mahdollistaa sen, että voin uppoutua projektiin täysillä ja rauhassa tehdä tuotannon niin, että kaikilla on siinä hyvä olla. Apurahalla työskenteleminen antaa minulle luvan syventyä ja keskittyä projekteihin pitkäjänteisesti niin, että ehdin tehdä kunnolla taustatyötä, kokeilla ja epäonnistua.”
”Apurahan saaminen on iso juttu. Tuntuu että minut on tunnustettu ja nähty. Samaan aikaan se toki aiheuttaa myös paineita. Painiskelin koko kesä-heinäkuun huijarisyndrooman kanssa. Sitten eräs vanhempi kollega, joka nauttii monivuotista apurahaa totesi, että ”Se kuuluu asiaan. Taiteen tekemisen kuuluu olla vaarallista. Että koko ajan on semmosessa tilassa, että saattaa epäonnistua. Se riski on fundamentaalista taiteelle. Jos sitä riskiä ei oo, syntyy viihdettä tai huonoa taidetta. — Parhaimmillaan apurahan avulla saa toteutettua omia unelmiaan.”
”Ensimmäinen apurahahakemus projektille on aina vaikein. Kun pitää samaan aikaan luoda lihaa projektille ja sitten kuitenkin tiivistää se hakemusformaattiin.– Silloin kun haki ensimmäisiä apurahoja, niin tuntui että ihan siihen pitäis jo saada apurahaa, että tekee niitä hakemuksia. Muutaman vuoden hakemisten jälkeen huomasin jo jopa nauttivani hakemusten kirjoittamisesta. Oivalsin, että se on tärkeä osa prosessia. — Koska kaikkia apurahoja ei voi saada ja hylsyt kuuluvat asiaan, minusta on tärkeää ottaa hakemuksen tekoprosessista ilo irti ja tehdä sitä itseä varten.”
Viime hetken vinkkejä
Apurahojen myöntäjät tähdentävät sen merkitystä, että apurahan hakeminen tulisi aloittaa ohjeiden lukemisella. Kaikkiin hakuihin tehdään vuosittain muutoksia, joten ilman ohjeistuksen lukemista ei osaa kirjoittaa hakemusta toivotulla tavalla. Rahoittajat painottavat myös sitä, että hakemuksen lähettämistä ei kannata jättää viime tippaan. Sähköinen hakusysteemi voi hidastua, kun satoja hakemuksia yritetään saada lähtemään hakuajan viimeisten kymmenen minuutin aikana. Jos rahoittajan systeemi kestääkin paineen, voi viime minuuteilla ilmetä hakijankin päässä kohtalokkaita tietoliikenneongelmia. Hakuaikojen aikarajoista pidetään kiinni – minuutinkin myöhässä saapuva hakemus on myöhästynyt. Rahoittajilla on erilaisia käytänteitä siinä, voiko hakemusta täydentää jälkikäteen, mutta esimerkiksi Taikella ei enää voi. Kaikkien vaadittavien liitteiden täytyy olla perillä Taikessa hakuajan puitteissa ja puutteellista hakemusta ei käsitellä.
Hakuohjeissa kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, mainitaanko minimisumma, jota pienempää avustusta ei myönnetä. Esimerkiksi Taikella minimisummat vaihtelevat avustustyypistä riippuen. Minimiä pienempää summaa ei tule hakea! Rahoittajat painottavat myös hakemusten realistisuutta. Esimerkiksi, jos hakee kahden kuukauden apurahaa laajalle suunnitelmalle, jonka toteuttamiseen realistisesti ajatellen menisi kaksi vuotta, ei hakemus vaikuta toteutumiskelpoiselta. Ei kannata siis yrittää hakea mahdollisimman pientä summaa! Kuitenkin, kannattaa katsoa millaisia summia aiempina vuosina minkäkin tyyppisille hankkeille on myönnetty ja suhteuttaa omaa hakemustaan niihin.
Kun apurahoitetussa hankkeessa tapahtuu matkan varrella muutoksia, esimerkiksi työryhmässä tai hankkeen kestossa, on niistä oltava yhteyksissä apurahoittajaan etukäteen. Muutokset ovat mahdollisia, kunhan niistä on sovittu, on yleisohje.
Taiteilijoiden liikkuvuutta tuetaan monen tahon toimesta. Taiken liikkuvuustukea voi hakea sekä esiintymisestä aiheutuvien matka- ja rahtikulujen kattamiseen että residenssiin osallistumiseen. Suomen kulttuurirahastolla on elokuussa liikkuvuuden teemahaku, mutta liikkuvuuteen voi hakea myös lokakuun haussa. Svenska kulturfondenilla on myös erillinen liikkuvuustuki, jonka hakuaika on jatkuva. Jos on tarve kutsua taiteilijoita ulkomailta Suomeen työskentelemään, kannattaa muistaa Koneen Säätiön residenssi Lauttasaaren kartanossa. Sinne haetaan syyskuun yleisessä apurahahaussa, joka umpeutuu 15.9.
Hakeminen kannattaa aina! Onnea matkaan!
Lähteet:
https://koneensaatio.fi/tilastot-ja-listaukset-myonnetyista-apurahoista-2018
https://www.taike.fi/fi/tietoa-taikesta
http://www.hubersaatio.fi/fi/uutiset.php
Taiken tilastot, Taiteen edistämiskeskus
Helsingin kaupungin vs. kulttuuripalvelupäällikkö Veikko Kunnaksen esitys Teatterikeskuksen keskustelutilaisuudessa ”Helsingin kaupungin kulttuuriavustukset – nykytila ja tulevaisuuden kehityssuunnat” 20.8.2019
Henri Terhon esitys Taiten keskustoimikunnan toiminnasta ”Tositarkoituksella: Löydä se oikea apuraha” -tilaisuudessa 5.9.2019.
Anna Wilhelmsonin esitys Svenska kulturfondenin toiminnasta ”Tositarkoituksella: Löydä se oikea apuraha” -tilaisuudessa 5.9.2019.
Tuomo Railon kirjoitus julkaistu Facebookissa 31.8.2014, lainattu luvan kera.
Annina Vainion artikkeli ”Miten saada apuraha, kun kilpailijoita on tuhansia? Näillä vinkeillä parannat mahdollisuuksiasi saada rahaa opintoihin tai tutkimukseen”, Helsingin Sanomat 22.2.2019 https://www.hs.fi/elama/art-2000006009298.html
Laura Norppa, sähköpostihaastattelu 3.9.2019
Kai Kuutamo, sähköpostihaastattelu 20.8.2019
Mia Silvennoinen, sähköpostihaastattelu 26.8.2019
Meri-Maija Näykki, sähköpostihaastattelu 26.8.2019