Kesällä mailiin kolahti ilouutinen. Syksyllä olisi luvassa Sirkuksen tiedotuskeskuksen järjestämä verkostoitumismatka Kanadan Montrealiin, Cinars Biennaleen. Saman hankkeen kautta messiin oli lähdössä minun, Inna Huttusen, lisäksi myös Inka Lilja, Sade Kamppila, Jenni “Inni” Lehtinen, Pasi Nousiainen ja Joonas Martikainen.
Käykäähän tsekkaamassa Sirkuksen tiedotuskeskuksen instasta, että keitä me oikein ollaan. Hieman kun skrollaa alas ja etsii sinivalkoista värikoodia niin löytää hyvät kuvat ja kuvaukset meistä.
Viikon mittaiseen matkaan lähdettiin marraskuussa ja tämä blogiteksti on koostettu tämän jengin kirjoituksista. Luvassa fiilistelyä, faktaa, muutama kuva ja linkkejä lisätietoihin. Let’s go!
Mikä on Cinars Biennale?
“Since 1984, every two years in Montreal, CINARS has been organizing one of the most important international showcases and networking events, gathering more than 1 900 professionals hailing from over 55 countries including 436 show presenters, some of whom are the most influential in the business. During one week, 170 shows from Quebec, elsewhere in Canada, and abroad grace the stages while workshops, networking events, as well as an exhibition hall are teeming with participants in some of Montreal’s main cultural venues.
After 18 editions, the CINARS Biennale has made a name for itself as a must-see multidisciplinary event in which participants can develop real international touring opportunities, build solid relationships with stakeholders from all over the world, and sharpen their professional skill set and knowledge base.” (Lähde: cinars.org)
Montreal
Marraskuussa hyinen ja hurmaava Montreal on Kanadan toiseksi suurin kaupunki Toronton jälkeen. Montreal kuuluu Quebeciin ja on todella vahvasti ranskankielinen. Montrealissa yhdistyivät kiinnostavasti vanhat tunnelmalliset rakennukset ja modernit pilvenpiirtäjät. Kaupungin erikoisuuksiin kuuluu mm. jättisuuri maanalainen kaupunki: tunnelien, metrojen, ostoskeksuksien ja ravintoloiden lämmitetty maailma joka levittäytyy koko keskustan alueelle. Tänne pitää tulla uudestaankin!
Cinars – Viikon kattaus sirkusta, verkostoitumista, tapaamisia, messuja, esityksiä ja seminaareja
Cinars tarjosi jokaiselle jotakin. Lähdetään ensin Sade Kamppilan mukaan, kun hän kertoo omista tunnelmistaan Cinarsiin ja matkaan liittyen.
“Muutettuani autooni asumaan joitakin vuosia sitten, olen viettänyt aikaani matkustellen melko paljon Euroopan nykysirkuskentän festivaaleilla ja tapahtumissa milloin esiintymässä, milloin teknikkona muille, ja nyt viimeisimpänä hoitaen Circus I love you -ryhmämme tuotannollista puolta internettoimiston ja livetapaamisten kautta. Halusin Montrealin matkalle mukaan, koska tuntui, että se oli seuraava askel kerätäkseni ymmärrystä myös muusta länsimaisesta nykysirkuskentästä. Vuosien varrella silmiä avaavin havainto on ollut seuraava: ruohoa se vaan on aidan toisellakin puolella, mutta laiduntavaa taideväkeä löytyy huomattavasti enemmän ruohoalueen resurssien kasvaessa. Luulen, että taiteilijan tekemä palkaton työmäärä suhteessa kentän muun väen tekemään palkattoman työn määrään lienee surullisen samanlainen myös Suomen ulkopuolella, ja loppupeleissä niin yhden akrobaatin minituotannot kuin Cirque du Soleilkin ovat sitä mieltä, että rahaa pitäisi olla enemmän.
“Ahaa, tätä Subcase siis yrittää rakentaa Pohjoismaihin” oli ensimmäinen ajatukseni saapuessa Cinarsiin. Inspiraation lähde on hyvin selkeä, mittakaava vain huomattavasti suurempi niin tarjonnan kuin osallistujienkin suhteen. Ohjelmistoon oli valittu laajalta alueelta (sirkus, tanssi, musiikki, teatteri) suppea valikoima esityksiä, joihin kaikki messukävijät ohjattiin katsojiksi. Osasta teoksia nähdään vain 20-minuuttinen tiivistelmä, ja mielestäni esiintyvät ryhmät selvisivät todella hienosti tästä vaikeasta ja varmasti stressaavasta tilanteesta. Tämän lisäksi laaja osana laajaa off-ohjelmistoa oli paikallisia ryhmiä esityksineen, sekä suurimmat kansainväliset ryhmät teoksineen. Sirkusnäkökulmasta tilanne oli melko hieno, saman viikon aikana pääsee näkemään uusimmat teokset ryhmiltä Cirque Eloize, 7 Fingers, Circa, Gravity & Other Myths, Cirque Alfons ja Cirque du Soleilin päämajan studioineen. Kätevää. Kätevyyden perässä messut toimivatkin, suuren mittakaavan tapahtumajärjestäjät pääsevät helposti katsomaan seuraavan vuoden kattauksen.
Messuosastolla erinäiset agentit, useiden maiden taidetoimikuntien edustajat ja muutamat pienemmät toimijat esittelevät joko omaa työtään tai edustamansa maan taidekentän tarjontaa. Näkyvyyden saaminen tarjontamerestä on huomattavasti helpompaa, mikäli esittää jotain Cinarsin aikana. Yleisöä (erityisesti tärkeää ostajaväkeä) kosiskellaan off-esityksiin kätevien bussijärjestelyjen, eväsleipien ja drinkkipullojen avulla, ja tässä pelissä suuret ryhmät loogisesti vetivät pidemmän korren pienten ryhmien esitysten yli. Quebecin tai Kanadan paikallisen kentän poikkeusta lukuunottamatta Cinars ei mielestäni ole paras ponnahduslauta toistaiseksi tuntemattomille ryhmille kansainväliseen suosioon.
Tämän lisäksi erinäiset tahot järjestävät kaikenlaisia oheistapahtumia keskenään tai toisille; suurimman osan agenda on täynnä spesifejä tapaamisia kansainvälisten kumppaneiden kanssa, joita harvoin näkee muuten kasvotusten, on pitchaustilaisuuksia, verkostojen kokouksia, dinnereitä, bileitä jne. Meidän ohjelmaamme kuuluivat mm. Ottawan suurlähetystön kanssa järjestetty verkostoitumislounas suomalaisten ja paikallisten taidekentän toimijoiden kanssa, useat tilavierailut Montrealissa, Pohjoismaiset bileet, jossa Nordic Squaren 76-henkinen tiimi houkutteli ulkomaalaisia kolleegoja drinkin toivossa verkottumaan kanssaan (menestys, tila oli täynnä) ja Subtopian, Sirkuksen tiedotuskeskuksen ja TOHUn järjestämä Pohjoismaisten projektien pitchaustilaisuus, joka myöskin keräsi kiitettävän määrän ulkopuolisia kuulijoita.
Itse suhtauduin tapahtumaan mielestäni onnistuneella mentaliteetilla more is more, ja täytin kaikki kalenterista ohjelman puolesta vapaat tunnit katsomalla esityksiä ja kuunnellen seminaareja. Ihmisiä ja tapahtumia on paljon, mutta mielestäni tapahtuman ohjelmakirjanen, applikaatio karttapalveluineen ja etukäteen lähetetty osallistujalista kontakteineen saivat kokonaisuuden helposti hallittavaan muotoon.”
Antoisa viikko verkostoitumiseen
Jokaisen matkalaisen viikko-ohjelma muotoutui vähän erilaiseksi varsinaisten messujen ja vierailujen lisäksi. Kuten sanottu, vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia oli paljon. Jatketaan seuraavaksi matkaa Joonas Martikaisen kokemuksilla ja ajatuksilla Cinars-viikosta.
”Osallistuin Cinars biennaleen ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten, joten tiesin melko hyvin mistä tapahtumassa olisi kyse. Edustin matkalla Hiljaisuus ry:n toimintoja sekä Piste Kollektiivin sirkusesityksiä, minkä lisäksi olin sopinut ennestään muutamia tapaamisia kesäkuussa Rovaniemellä järjestettävään Arctic Arts Summit -tapahtumaan liittyen. Sen järjestelyissä ovat molemmat edellä mainitut yhteisöt jossain määrin mukana.
Cinars järjestettiin tällä kertaa Fairmont The Queen Elizabeth hotellissa, jonka uumenista löytyi myös useita muita mielenkiintoisia samaan aikaan järjestettyjä seminaareja, kuten Capacoa-verkoston tapaaminen (Canadian Arts Presenting Association) sekä merkittävä maailmanmusiikki tapahtuma Mundial. Osallistuinkin Capacoa verkoston tapaamisiin kahtena päivänä tutustuakseni Kanadalaisiin esittäväntaiteen toimijoihin sekä ymmärtääkseni maan sisäisiä lainalaisuuksia. Olin tutustunut aikaisemmin keväällä Yokonissa Whitehorsessa vieraillessani useisiin Kanadan pohjoisissa osissa toimiviin organisaatioihin ja sitä kautta myös Capacoasta löysin useita tuttavia ajatusten vaihtamiseen.
Viimeisten vuosien aikana olen tutustunut lukuisiin eri sirkuksen ja esittävien taiteiden toimijoihin ympäri maailman. Monet niistä tulevat joka toinen vuosi järjestettävään Cinarsiin. Tämä tekeekin Cinarsista mielenkiintoisen ja merkittävän kohtaamispaikan, myös huomattavan erilaisen verrattuna vaikkapa monille sirkustoimijoille tuttuihin Subcaseen Tukholmassa ja CIRCaan Auchissa.
Cinarsissa samasta tilasta löytyvät helposti organisaatiot ja henkilöt, jotka voivat tilata esimerkiksi 50 esityksen kiertueen Cirque du Soleilin suurimmista esityksistä tai vastaavasti äärimmäisen pieniä yhdelle hengelle tuotettuja teoksia. Lisäksi paikalla on lukuisia kulttuuri- ja taiderahoituksesta vastaavia henkilöitä, joiden kanssa on mahdollista käydä keskusteluja esimerkiksi kiertuetoimintaan liittyen.
Suomalaisten toimijoiden puolesta olen erittäin iloinen Ottawan suurlähetystön ja Tuulikki Olanderin aktiivisesta osallistumisesta viikon aikana käytyihin keskusteluihin ja ohjelmistoon. Ennen Montrealiin saapumista vierailin myös New Yorkissa Suomen suurlähetystössä, jossa kulttuuritoiminnasta vastaava Anssi Vallius toi esille Kanadan ja Yhdysvaltojen lähetystön yhteistyön tiivistämisestä vierailuesitysten osalta, mikä on luonnollisesti hyvä uutinen.
Yhtenä tavoitteena matkalleni oli pyrkiä hahmottamaan Kanadaa ja kiertuemahdollisuuksia alueella. Valtio jakautuu erillisiin provinsseihin ja territorioihin, joilla kullakin on hyvin erilainen suhtautuminen taiteen ja kulttuurin tukemiseen. Tiedustelin paikallisilta toimijoilta erillistä road mappiä, joka selvittäisi kuinka taiteen rahoitus toteutuu eri alueilla. Tällaista ei kuitenkaan vielä oltu tehty ja sitä myös pidettiin todella isona haasteena kiertuetoiminnan kehittämiselle. Kaikista muista erillisenä ja kulttuuri- ja taidemyönteisimpänä näyttäytyi juuri Quepeqin provinssi, johon myös suuret kansainvälisesti tunnetut sirkusryhmät kuten Soleil, Eloize ja 7Fingers sijoittuvat.
Osallistuin kahtena päivänä Capacoa-verkoston seminaareihin, minkä lisäksi tapasin useita virkamiehiä eri puolilta Kanadaa. Seminaarit olivat erityisen mielenkiintoisia edustamieni yhteisöjen pohjoisen sijainnin näkökulmasta, sillä juuri pitkät välimatkat ja niiden luomat erityisyydet määrittävät toimintaa Kanadassakin. Erkaantumisen tunne päätöksen teosta on tekijöille hyvin samanlainen kuin vaikka Rovaniemellä ja Lapissa työskennellessä. Capacoa verkosto mahdollisti tasavertaisen keskustelun eri alueilla toimivien tekijöiden välillä. Keskusteluissa käsiteltiin mm. yleisörakenteita ja niiden kehittämistä, kaupallisuutta taiteessa sekä eri taide genrejen välisiä eroavaisuuksia ja niiden tunnistamista tilaajan ja katsojan näkökulmasta.”
Messut
Pasi kertoo meille seuraavaksi messualueen tunnelmista.
“Cinarsin esiintyvien taiteiden messut on hyvin pitkälle samanlainen tapahtuma, kuin mikä tahansa muu messutapahtuma. Siellä ryhmät ovat valinneet itselleen paikan missä esittelevät tuotteitaan, ja koska kyseessä oli esiintyvien taiteiden messut, oli paikalla paljon erilaisia sirkus-, teatteri-, nukketeatteri- ja tanssiryhmiä. Oli isompia ja pienempiä ryhmiä. Kaikkein isoimmat ryhmät saapuivat tietenkin Canadasta. Pienimmät ryhmät taisivat olla pohjoismaista, tästä en tosin ole varma. Paikalla oli myös eri ryhmien edustajia, ns. agentuureja, jotka yrittävät myydä edustamiaan ryhmiä erilaisille teattereille ja esiintyvien taiteiden festivaaleille.
Pohjoismaista oli paikalla iso delegaatio, noin 40 henkilöä, ja mielestäni kaikki pohjoismaat olivat edustettuina. Pohjoismailla oli iso yhteinen messualue. Suomesta oli noin 15 henkilöä tanssijoita ja sirkuslaisia. Kun saavuimme messualueelle, ensimmäisenä asettelimme omat markkinointimateriaalimme esille ja toivoimme, että joku kiinnostuisi niistä ja tulisi keskustelemaan kanssamme mahdollisista töistä. Toiset olivat sopineet erilaisia tapaamisia mahdollisten ostajien kanssa. Pääasiassa messuilla verkostoiduttiin ja keskusteltiin mahdollisista töistä. Tutustuttiin uusiin ihmisiin ja nautittiin mahtavasta messutunnelmasta. Mielestäni kaikilla oli hauskaa ja keskusteluja käytiin positiivisessa hengessä. Kai siellä muutamia kauppojakin tuli. Oli myös hieno huomata, että edustettuna oli koko maailma. Messuilla esiteltiin paljon eurooppalaisia ryhmiä, mutta myös paljon aasialaisia. Ehkä suurimmat panostukset olivat tehneet kuitenkin kanadalaiset ns. isot ryhmät. Heillä oli kaikilla myös omat esitykset käynnissä Montrealissa messujen aikana.”
Vierailu Circus Cityyn
Sirkuksen tiedotuskeskus oli järjestänyt meille monia upeita vierailuja matkan aikana. Seuraavaksi lähdetäänkin Innin matkaan Circus Cityyn, huikeaan sirkuskompleksiin, joka sisältää Tohun, National Circus Schoolin ja Cirque du Soleilin hulppeat tilat.
“Oli virallisesti reissun toinen päivä, kun lähdimme kohti Cité des arts du cirqueta (vapaa suomennos “Sirkuskaupunki”), joka sijaitsi noin tunnin matkan päässä julkisilla kaupungista pohjoiseen. Idea Circus Cityn rakentamisesta entiselle jättömaalle/kaatopaikalle kuulostaa kunnianhimoiselta ja ihailtavalta projektilta, joka on toteutettu hämmästyttävällä volyymilla. Vuonna 1999 kolme suurta sirkustoimijaa (Cirque du Soleil, the National Circus School ja the En Piste circus arts national network) yhdistivät voimansa ja “rakensivat” Cité des arts du cirquen ja TOHU:n kaikkien yhteiseksi julkiseksi tapahtumapaikaksi. Tarkoituksena oli saada samaan paikkaan infrastruktuuri sirkuksen luovalle työlle, harjoittelulle ja sirkustaiteen jakamiselle. Tätä kaikkea edustaa alue, jolla nämä kolme vierailun kohteena olleet rakennukset sijaitsevat.
TOHU
Ensimmäinen etappimme oli TOHU, Pohjois-Amerikan tapahtumakeskus esityksille, residensseille ja yhteisölliselle toiminnalle. Rakennuksen ulkomuoto kunnioitti sirkuksen perinteitä ympyrän mallisella muodollaan, jonka harmaa pinta muistutti elefantin ihoa. Sisälle aulaan päästyämme, meille esiteltiin “Sirkuskaupungin” historia ja tulevaisuus sekä yksityiskohtia TOHU talosta. Talo on rakennettu ympäristöystävällisesti ja se on palkittu merkittävällä Leed Gold ympäristöpalkinnolla. Talon portaikon kaide, jota pitkin kuljimme esityssaliin, oli tehty vanhoista huvipuiston törmäilyautoista ja sisätilan lämmitykseen käytetään ekologista maakaasua. Ajatus valtavasta ekologisesta sirkustalosta, herätti minussa kunnioitusta ja iloa.
Esityssalissa oli suuri pyöreä katsomo, jota pystyi muokkaamaan tilaisuuden koon mukaan noin 500–1000:lle katsojalle. Lavaa pystyi käyttämään keskellä ympyränmallisena, tai ikään kuin frontaali-mallisena, kuten se nyt oli asennettu The 7 Fingerssin Passenger-esitystä varten. Salin korkeutta en tarkalleen muista, mutta kiinnitysmahdollisuuksien arvioimisesta harjaantuneet silmäni sanovat sen olleen noin 20 metriä. Salissa oli otettu huomioon kaikki sirkukselle tärkeät tekniset asiat. Sali oli huikea ja sitä ympäröivillä käytävillä sijaitseviin lasivitriineihin oli sijoitettu sirkusmuseoesineitä, välineitä ja esiintymisvaatteita jopa 1920–luvulta!
École nationale de cirque
Seuraavaksi kiidimme naapurirakennukseen muutaman sadan metrin päähän, läpi syksyisen viiman ja tuiskun. Rakennus oli École nationale de cirque, eli Montrealin tunnettu sirkuskoulu, josta useat nuoret taiteilijat ponnistavat maailmalle suurten ryhmien mukana, kuten Cirque du Soleil, Cirque Éloize tai The 7 Fingers.
Pääsali oli hallimainen avoin korkea tila, jossa harjoittelualueet oli jaettu sirkuslajien mukaan. Toinen suuri harjoitussali oli myöhemmin tehty lisärakennus, jossa harjoittelivat mm. pari- ja ryhmäakrobaatit. Lisäksi näimme tanssisalin ja akrobatiasalin, jossa oli alastulomonttu ja ilma-akrobatia alue. Taiteellisen työn salia käyttävät toisinaan myös TOHU:ssa vierailevat sirkusryhmien residenssitaiteilijat.
Kävimme kierroksellamme kirjastossa, jonka seinältä löysimme iloksemme kuvia myös suomalaisten sirkusryhmien teoksista. Talossa oli oma kuntosali, jonka yhteydessä toimi koulun fysioterapeutin vastaanotto, jota oppilaat saivat tarvittaessa käyttää. Koulu vastasi jokaisen oppilaan tarpeeseen ja kaikille lajeille tuntui olevan upeat fasiliteetit.
Koulussa toimii yläastetasoinen sirkuskoulu, jonka opetukseen kuuluu neljä tuntia fyysisiä sirkus harjoituksia päivässä, sekä normaalin yläasteen opinto-ohjelmaan kuuluvia akateemisia opintoja.
Ammatilliseen koulutukseen oppilaat valitaan pääsykokeissa. Ammatillinen koulu tähtää valmistamaan teknisesti korkeatasoisia taiteilijoita työskentelemään esiintyjinä suurissa produktioissa, varieteeteattereissa ja sirkustaiteen kaikilla osa-alueilla. Jokaisella oppilaalla on oman lajin lisäksi perusakrobatiatunteja ja sirkustaiteen teoriatunteja. Oman lajin opetus on pääsääntöisesti yksityisopetusta. Koulu on kansainvälinen ja se kestää kolme vuotta.
Cirque du Soleil
Cirque de Soleilin sisäänkäynnin yhteydessä kuittasimme vahtimestarilta nimellämme jokainen oman numeroidun “passin”. Toiminta ja ympäristö viesti, että olimme tulleet suuryrityksen tiloihin ja tämä vahvistui myös esittelykierroksen aikana. Kuljimme rakennuksen läpi yhtenä ryhmänä ja mukanamme ollut ranskalaistaiteilija aiheutti oppaallemme hämmennystä ja harmaita hiuksia jäädessään vapaasti juttelemaan tutuille vastaantulijoille. Me muutkin löysimme harjoitussalista vuosien takaisia tuttuja. Omituisin tunne tuli itselle siitä, kun näin Instagramissa seuraamiani tuntemattomia taiteilijoita harjoittelemassa livenä. Some todella pienentää maailmaa!
Ensin näimme useita toinen toistaan suurempia harjoitushalleja. Jotkut halleista oli tehty lisärakennuksena jotain tiettyä esitystä varten ja toiset olivat osa alkuperäistä rakennusta. Emme päässeet halleihin sisälle, vaan katsoimme niitä ovelta…harjoituksia ei saanut häiritä.
Yrityksellä on oma tarpeistovarasto, josta löytyy tuhansittain ompelutarvikkeita, kankaita ja muita käsityötarvikkeita. Tämä tarpeisto on olennainen osa vuosikymmeniä kiertäviä esityksiä, joiden pukujen yksityiskohdat pysyvät samoina. Pukuja pitää uusia, joten samaa kangasta ja nappeja täytyy löytyä myös vuosien päästä.
Tuotantotilassa oli viimeisintä teknologiaa 3D-tulostimista laserleikkureihin. Tuotantotilasta jatkoimme matkaamme puvustoon, jossa työskenteli sillä hetkellä oman arvioni mukaan noin 20 ompelijaa. Osa paikoista oli tyhjinä, koska lähiaikoina ei ollut tulossa ensi-iltaa. Myös esiintyjien kengät ja hatut tehdään puvustossa. Jokainen esiintyjä opetetaan tekemään meikki itse.
Käytävien seinillä oli säilytetty yrityksen historiaa. Kaikista esityksistä löytyi juliste ja suuren aulan seinälle oli tehty viherkasvia muistuttava valtavan kokoinen taideteos vanhoista esiintymisvaatteista.
Saimme kuulla, että yrityksessä työskentelee noin 1500 taiteilijaa ja saman verran toimistyöntekijöitä. Esiintyjistä on n. 30% sirkustaiteilijoita, 30% entisiä urheilijoita ja n. 10% muita esittävän taiteen alan taiteilijoita. Yhteensä työntekijöitä on n. 4000 ja yritys on nykyään kiinalaisomistuksessa.
Minulle jäi vierailusta tunne, että saimme nähdä pintaraapaisuna yhden maailman suurimmista vientiyrityksistä. Kaikki oli erittäin valvottua, harkittua ja loppuun asti vietyä. Kaikki oli suurta ja toiminta tähtäsi kaupallisen viihteen suurtuottamiseen. Taiteilijat ja esiintyjät olivat osa koneistoa.
Kuitenkin viimeisenä jäi lohdullinen tunne siitä, että jossain päin maailmaa sirkustaiteilijat saavat palkkaa harjoittelusta ja kaikesta siitä työstä, jonka tekevät. Business näyttää ja haisee kaikkialla maailmalla samalta. Onneksi tällainen vakavastiotettava ympäri maailman tunnettu suuryritys löytyy myös meidän alalta. Se tekee meistä vähän isompia ja lähes jokaisella ihmisellä on ainakin joku kosketuspinta taiteenalaamme, vaikkei se kuvastaisikaan juuri omaa tyyliämme.
Yhteenvetona… Pienestä 10 minuutin hissiin jumiutumisesta ja yhden lompakon katoamisesta johtuvista draaman käänteistä selvittiin levollisin mielin ja retki Cité des arts du cirqueen oli kaikin puolin kiinnostava, inspiroiva ja silmiä avaava.
Vierailijoille antaisin vinkiksi menemään ajoissa, ettei esittelykierrokset lyhenisi myöhästymisen vuoksi. Neuvoisin myös ottamaan helposti syötäviä eväitä mukaan ja hyvät kengät, koska kierros matkoineen oli suhteellisen pitkä.”
Vierailut 7 fingers, Place des Arts ja Cirque Eloizen tiloissa
Noniin, sirkustehtaasta eteenpäin! Saatiin lisäksi nauttia vierailuista 7 Fingersin tiloihin ja Place des Artsiin. Lisäksi retkueen Pasi oli ollut aiemmin hommissa Cirque Eloizella ja hoiti meille visiitin heidän mestoilleen. Sitten ei muuta kun Inkan matkaan mars, matka jatkuu!
Place des Arts
Keskiviikon vierailut aloitimme vuonna 1955 perustetussa Place Des Artsissa Montrealin keskustassa. Place Des Arts on teatteri, jonka tavoitteena on edistää edistää taidetta ja kulttuuria Quebecissa. Se tuottaa, valmistaa ja järjestää paikallisia tai ulkomaisia tuotantoja sekä teoksia.
Place Des Arts tarjoaa kuusi näyttelytilaa, joissa järjestetään lähes 1000 esitystä vuosittain. Place Des Arts järjestää vuosittain monia festivaaleja, jonka lisäksi paikka tarjoaa tiloja näyttely tuottajille , yrityksille sekä yksityishenkilöille.
Place Des Artsin Maisonneuve salissa nähtiin Cinarsin ohjelmaan kuuluva Cirque Eloizen uusi esitys HOTEL. Saliin mahtuu 1453 katsojaa ja se on vuonna 2016 remontoitu ja soveltuu loistavasti sirkusesityksiin.
7 Fingers
Vierailupäivämme jatkui 7 Fingersin uusissa tiloissa. Vuonna 2018 The 7 Fingers avasi oman Creation ja Production -keskuksen, joka sijaitsee Montrealin keskustan teatterialueen sydämessä. Tila on valtava: 7 kerrokseen mahtuu niin pienempiä kuin suurempiakin harjoittelusaleja: 2 suurempaa salia, joissa ryhmä harjoittelee uusia esityksiä sekä muutama matalampi sali pienemmän luokan projekteille. Tämän lisäksi tiloista löytyy mm. kuntosali, keittiö sekä useita toimistotiloja. Tutustu tilaan tästä linkistä.
The 7 Fingers on vuonna 2002 perustettu taidekollektiivi. Ryhmän 7 perustajajäsentä tunsivat toisensa entuudestaan ja halusivat perustaa uuden ryhmän. Tällä hetkellä The 7 FIngers esiintyy 7 eri esityksellä ympäri maailmaa: CINARSISSA ensi-iltansa saanut The Passagers, Reversible, Princesse De Cirque, Bosch Dreams, Patinoire, Cuisine&Confessions sekä Projet Fibonacci.
Artisteille tiedoksi:
Jos olet kiinnostunut The 7 Fingers ryhmästä ja kiinnostunut työskentelemään heidän uusissa projekteissaan, ryhmä etsii jatkuvasti uusia artisteja. Pääset rekisteröitymään ryhmän tietokantaan tästä linkistä.
Cirque Éloize
Torstaina vierailulistamme täydentyi vielä yhdellä paikalla, kun pääsimme tutustumaan Cirque Éloizen tiloihin. Yritys muutti nykyisiin tiloihinsa vuonna 2004. Aikaisemmin rakennuksessa sijaitsi Montrealin sirkuskoulu, joka tarvitsi suuremmat tilat koulutukseen, joten Éloize muutti tähän historialliseen vanhaan juna-asemaan, joka sijaitsee vanhan Montrealin sydämessä.
Cirque Éloize on vuonna 1993 perustettu yritys, joka lukeutuu yhdeksin maailman suurimmista sirkusalan yrityksistä. Yhtiöllä on nykyään yli 100 työntekijää, jotka työskentelevät eri ryhmissä ja projekteissa ympäri maailmaa. Tällä hetkellä maailmalla kiertää 6 esitystä: Serge Fiori – Seul Ensemble, Hotel, Saloon, Nezha, Cirkopolis sekä ID.
Seuraa vapautuvia työpaikkoja tai rekisteröidy yrityksen tietokantaan tästä linkistä.
Kiitoksia, kingejä vinkkejä ja fiiliksiä
Kiitos tuhannesti Sirkuksen tiedotuskeskukselle. Tälläisillä reissuilla on uskomaton mahdollisuus nähdä monen Euroopan ulkopuolisen suuria tuotantoja tuottavien nykysirkusryhmien viimeisimmät teokset. Perspektiivi paranee huomattavasti. Lisäksi kohokohdiksi nostettiin mm. matkan teollisuusvakoilu-aspekti. Kattava tarjonta markkinointi-, tuotanto- ja tilaratkaisuja on tutkailtavana lähietäisyydeltä. Nice!
Yksi tärkeimmistä ja parhaista jutuista oli ehdottomasti myös tutustuminen omiin kollegoihin. Meitä oli matkassa yli 15 tyyppiä tanssin ja sirkuksen aloilta. Kaikki tekee omaa juttua ja saattaa tulla aivan eri maailmoista, arvoista, taidekäsityksistä, fiilistelee ja osaa eri juttuja ja siellä sitten yhdessä painellaan Suomi-delegaation rintamana, jaetaan oma salainen kieli eikä hätkähdetä Montrealin pakkasia.
Ja sinne me sitten läiskähdetään keskelle maailman kovimpia ryhmiä, myyjiä, tuottajia, edustajia ja bisnestyyppejä ja saattaa välillä jopa iskeä pieni epäilys ja itsetunto putoaa nolliin. Kollega tanssin puolelta kommentoi, että sitähän tuntuu kuin olisi pienen pieni plankton jättimäisessä meressä, ja välillä tosiaan tuntuu että kaikki on ihan liikaa. Kävimme loistavia keskusteluja tästä aiheesta kansainvälistymisstrategiakoulutuksen followup-kohtaamisessa Cinarsissa ja havahduimme yhteisesti: “Hetkinen! Mehän olemme kaikki näillä messuilla täysin saman asian puolesta. Meillä on uskomaton mahdollisuus viettää viikko aikaa kuplassa, jossa kaikki ovat kiinnostuneita taiteesta ja jossa ala kuplii kaikin eri tavoin. Kun vilkaisee kuplan ulkopuolelta, olemme me kaikki tahoillamme edistämässä samaa agendaa ja lopulta olemme kaikki vain ihmisiä, joita yhdistää rakkaus esittävään taiteeseen.” Me ollaan samalla puolella. Se on helmee!
Lopuksi vielä kootusti muutama kingi vinkki messukävijöille
- Yritä muodostaa mahdollisimman realistinen kuva siitä mihin oma työsi sijoittuu kansainvälisellä kentällä. Esimerkki mikäli edustat sirkusesitystä: Minkä kokoinen tuotanto olet (henkilöt, tilavaatimukset, raha, aika, yleisömäärä)? Mihin paikkoihin tällaiset tuotannot yleensä ovat olleet tervetulleita? Ketkä muut ryhmät tarjoavat saman tyylistä tuotantoja ja miten eroat heistä? Onko tuotannollesi fyysisesti mahdollista matkustaa paikasta toiseen, ja mikäli kyllä, paljonko se tulee maksamaan?
- Verkostoitumisesta tulee huomattavasti helpompaa ja stressittömämpää kummallekin osapuolelle kun vastaukset ja numerot koskien edustamaasi tahoa saapuvat kuin apteekin hyllyltä.
- Yritä muodostaa mahdollisimman realistinen kuva siitä mitä odotat, jos mitään, kansainvälisten tapahtumien muilta osallistuja-osapuolilta.
Varmista, että matskut esityksistä on hyvät, ajankohtaiset ja helposti saatavilla tilanteessa kun tilanteessa. Pro tip: Lataa video puhelimeen, tsekkaa miten se löytyy helpoiten tai avaa valmiiksi ettei tarvi kun näppäinlukko avata, iske puhelin vyölaukkuun ja kuulokkeet viereen vyölle. - Tee suunnitelma, edes hatara.
- Tee ne followupit. Ja hyvin. Ja heti messujen jälkeen.
- Älä stressaa. On ihan ok ja myös todella tarpeellista käydä ensimmäiset pari vuotta vaan haistelemassa ja katsomassa meininkiä ilman myyntitavoitteita.