ZirkusWissenschaft-projektin kansainvälinen konferenssi UpSideDown – Circus and Space järjestettiin Saksassa Münsterin yliopistossa 28.-30. kesäkuuta. Nyt toista kertaa järjestetty kolmipäiväinen konferenssi keräsi puhujia ja yleisöä ympäri maailman ja tarjosi minulle loistavan mahdollisuuden päästä kurkistamaan sirkustutkimuksen maailmaan aitiopaikalta. Olen sosiaaliantropologian opiskelija Tampereen yliopistosta ja teen pro gradu -tutkielmaani perinteisen sirkuksen artistien liikkuvasta elämäntyylistä. Vietin kolme kuukautta Münsterissä, jonne Franziska Trapp, ZirkusWissenschaft-projektin puuhanainen otti ystävällisesti minut suorittamaan Erasmus-harjoitteluani. Roolini konferenssin tuotannossa oli monipuolinen ja sisälsi käytännön järjestelyjä ennen konferenssia ja sen aikana, yhteydenpitoa puhujien kanssa sekä vastaamista lukemattomiin kysymyksiin konferenssin aikana ja käytännön asioista huolehtimista. Tämän vuoksi en valitettavasti päässyt kuulemaan läheskään kaikkia puhujia enkä kokonaisia puheenvuoroja, mutta onneksi kuitenkin lähes kaikista ainakin osan sieltä, osan täältä.
Omassa gradussani olen kiinnostunut liikkuvaan elämäntyyliin liittyvistä kysymyksistä, siitä miten ja millä ehdoilla liikkuvuutta rakennetaan. Myös tilan käsite kiinnostaa minua, sirkuksen kontekstissa tilaa kun voidaan käsitellä niin monelta eri kantilta. Konferenssissa tilaa (space) lähestyttiin esimerkiksi esiintymistilojen, kulttuuristen tilojen sekä monenlaisten rajojen ja niiden ylittämisen kautta. Konkreettisen esiintymisareenan lisäksi tilalla voidaan tarkoittaa artistin työssään tarvitsemia fyysisiä ulottuvuuksia tai laajemmin tilaa sen moniulotteisessa, abstraktissa merkityksessä.
Sirkuksessa tila on perinteisesti ollut ympyrän muotoinen esiintymisareena, joka on useimmiten sijainnut teltassa, joka sekin on ollut varsin pyöreä muodoltaan. Nykysirkus ja uusi sirkus ovat siirtäneet esityksiä ulos teltasta ja maneeseilta näyttämöille ja kaduille. Kuten Franziska Trapp konferenssin avajaispuheessaan toi esiin, tilan suhteen on ajateltava sen kolmea ulottuvuutta; leveyttä, syvyyttä ja korkeutta. Toisaalta on pidettävä mielessä myös esimerkiksi ranskalaisen tutkijan Agathe Dumontin esittämä ajatus siitä, kuinka artistin on kohdattava oma sisäinen olemuksensa tai tilansa, ennen siirtymistä ympäröivän tilan tarkasteluun. Voikin sanoa, että toisaalta tila on myös jotain aivan muuta kuin konkreettinen esiintymisalue tai sirkusteltta. Tila on myös jotain perin abstraktia, jotain, mikä on olemassa ja läsnä, mutta ei silti fyysisesti nähtävissä.
Näin antropologina olin erityisesti kiinnostunut ajatuksesta, että sirkuksessa luodaan ja ylläpidetään liminaalisia ja transnationaaleja tiloja ja luodaan kulttuurisia tiloja. Olin etukäteen kovasti odottanut antropologi Jessica Kendallin puheenvuoroa. Kendallin etnografinen tutkimus etiopialaisten sirkusartistien parissa jätti minut pohtimaan sitä, miten suuri vaikutus liikemaailmasta tutuilla talousrakenteilla onkaan (etiopialaisten) sirkuslaisten uraan ja uravaihtoehtoihin. Kiinnostava oli myös Kendallin esittämä ”cost of bodies”-ajatus; sirkusartistin keho on merkityksellinen monella eri tasolla ja yksinkertaistaen voidaan ajatella, että sille on määritettävissä hinta, joka määrittyy osin myös sen perusteella, mistä kyseinen keho sattuu olemaan kotoisin.
”Mood is not reachable”, eli tunnelma on tavoittamatonta, oli mielestäni myös kiinnostava ajatus. Professori Peta Tait puhui siitä, kuinka iloinen tunnelma on perinteisesti ollut sirkuksen elinehto – sirkus on ollut hyvän mielen paikka yleisölle. Tähän professori Taitin mukaan on uusi sirkus tuonut kuitenkin muutosta, osaltaan laajentaen repertuaaria tunteista, joita sirkuksen on tarkoitus herättää. Samaa aihepiiriä käsitteli omassa puheenvuorossaan myös Jonas Eklund Tukholman yliopistosta. Eklund käsitteli ruotsalaisen Cirkus Cirkörin kahta esitystä Borders (2015) ja Limits (2016), joista kumpikin ottaa vahvasti kantaa maailmanpoliittiseen tilanteeseen. Eklund käytti mielestäni erinomaista määritelmää ”contemporary circus activism” kuvaamaan nykysirkuksen kantaaottavuutta, mikä mielestäni tuo myös mainiolla tavalla esiin eron perinteisen sirkuksen ja nykysirkuksen välillä. Kuitenkin sirkuksen tunnelman pohtimisessa ja näissä monenlaisissa tuntemuksissa, joita esitykset herättävät, on professori Taitin mukaan nähtävissä linkki tilan käsitteeseen – molemmat ovat yhtä lailla abstrakteja asioita, eivätkä aina kovinkaan helposti tavoitettavissa.
Kaiken kaikkiaan konferenssi oli mielestäni onnistunut kokonaisuus, jonka antiin on varmasti kiinnostavaa tutustua myös niiden, jotka eivät päässeet Münsteriin paikan päälle. Tällä hetkellä työn alla on julkaisu, joka tulee sisältämään artikkeleja molemmista ZirkusWissenschaft-projektin konferensseista Semiotics of the Circus (2015) ja UpSideDown (2017).
Tämän vuotisen konferenssin sisältöihin on mahdollista tutustua myös piirustusten muodossa! Konferenssissa oli mukana Graphic Recorder, joka tallensi keskusteluja sarjakuviksi. Kuvat julkaistaan myöhemmin kirjana ja niistä tehdään kiertävä näyttely, joka voi matkata ympäri maailmaa.
Opiskelijoiden kirjoittamia artikkeleita konferenssista löytyy jo nyt osoitteesta www.kulturproleten.de, kuvia ja keskusteluja konferenssista myös osoitteesta www.zirkuswissenschaft.de. ZirkusWissenschaft-projektia voit seurata myös sosiaalisessa mediassa osoitteissa www.facebook.de/zirkuswissenschaft ja www.twitter.com/zirkuswissen.