Kielen- ja vuorovaikutuksen tutkijana olen jo pitkään ollut kiinnostunut kehollisuudesta: siitä, miten ihmiset rakentavat vuorovaikutustilanteissa merkityksiä paitsi kielen myös eleiden, ilmeiden ja liikkeen kautta. Erityisen inspiroivaa on analysoida vuorovaikutustilanteita, joissa osallistujat ymmärtävät toisiaan, vaikka heillä ei olisi yhteistä kieltä. Sirkuksessa tällaisia hetkiä on usein.
Sosiaalinen sirkus maahanmuuttajaryhmissä
Sosiaalista sirkusta tehdään tällä hetkellä paljon erilaisten maahanmuuttajaryhmien parissa. Keväällä 2018 analysoin kollegoideni kanssa Arjen vuorovaikutusta muotoilemassa -tutkimusprojektissamme maahanmuuttaja-aikuisten suomen kielen käyttöä ja oppimista. Sirkuksesta siivet elämään -hanke alkoi samaan aikaan järjestää sirkustunteja aikuisille maahanmuuttajille oppilaitoksessa, jonka kanssa teimme tutkimusyhteistyötä. Kiinnostuimme sirkustunneista, koska ajattelimme, että sirkusvuorovaikutuksen analysointi tarjoaisi mahdollisuuksia saavuttaa uutta ymmärrystä kielen käytön, oppimisen ja kehollisuuden yhteenkietoutumisesta.
Otimme kollegani kanssa yhteyttä sirkustuntien ohjaajiin, Riku Laakkoseen ja Laura Sariolaan, ja kysyimme, voisimmeko tulla videonauhoittamaan tunteja. Riku ja Laura toivottivat meidät tervetulleiksi yhdellä ehdolla: meidän olisi myös osallistuttava toimintaan. Saimme siis tuoda tilaan kamerat, mutta emme saaneet jäädä nurkkaan kirjoittamaan havainnoistamme muistiinpanoja – niin kuin muuta luokkahuonevuorovaikutusta havainnoidessamme yleensä tekisimme. Rikun ja Lauran esittämä ehto on ollut tutkimuksemme kannalta ratkaisevan tärkeä. Osallistujana olen saanut oman kehollisen kokemukseni siitä, miltä sirkus tuntuu: mikä siinä innostaa ja mikä tukee vuorovaikutusta. Osallistujan näkökulma on myös auttanut tunnistamaan sellaisia merkityksellisiä hetkiä, joiden tarkempaan analyysiin kannattaa pureutua.
Vuorovaikutuksen analyysi
Kun aloitimme kollegani kanssa sirkusvuorovaikutuksen analyysin, tavoitteenamme oli saavuttaa lisää ymmärrystä siitä, miten sirkusvuorovaikutus ja erityisesti sille ominainen kehollisuus tukee kielen käyttöä ja oppimista. Keskustelimme kokemuksistamme ja havainnoistamme Rikun ja Lauran kanssa usein tuntien jälkeen, ja lopulta päädyimme myös analysoimaan videonauhoituksia heidän kanssaan yhteistyössä.
Tutkimusmenetelmämme on keskustelunanalyysi, johon kuuluu pyrkimys analysoida vuorovaikutustilanteita yksityiskohtaisesti. Tavoitteena on löytää vastauksia arkiseen kysymykseen siitä, miten ihmiset eri vuorovaikutustilanteissa tekevät sosiaalisia tekoja: miten he esimerkiksi pyytävät keskustelukumppania ojentamaan jongleerauspallon tai miten he ohjaavat häntä kiipeämään ihmispyramidin ylimmäksi osaksi. Jotta yksityiskohtainen analyysi olisi mahdollista, videonauhat kirjoitetaan auki eli litteroidaan.
Litteraattiin merkitään paitsi kielelliset vuorot, myös mahdollisimman paljon tietoa osallistujien kehollisesta toiminnasta. Sirkusta analysoitaessa tämä onkin välttämätöntä, koska toiminta tapahtuu niin paljon myös muiden resurssien kuin kielen varassa. Alla olevassa kuvankaappauksessa näkyy yksi litteraatti artikkelistamme, jossa olemme analysoineet loppupiirien käytänteitä. Litteraattiin on kirjoitettu auki hetki, jonka aikana muutaa osallistuja kertoo, mistä he kyseisellä sirkustunnilla erityisesti pitivät.
Kuvasta näkyy ehkä ensimmäisenä se, että osallistujat nauravat paljon. Nauru, hauskuus ja huumori on yksi niistä tekijöistä, jotka tukevat oppimista. Nauru on osa yhteistä leikkiä, ja se rakentaa yhteenkuuluvuutta osallistujien välille. Positiivinen tunnelataus on ylipäätään yksi sellainen seikka, jonka on havaittu edesauttavan esimerkiksi muistamista. Positiivinen ja salliva, leikkiin kannustava ilmapiiri auttaa osallistujia oppimaan myös kieltä.
Näitä litteroituja katkelmia aineistosta olemme sitten analysoineet yhteistyössä sirkusohjaajien Rikun ja Lauran kanssa. Vaikka keskustelunanalyyttinen aineiston katsomisen tapa ei ollut meille kaikille yhtä tuttua, jaoimme tarpeeksi yhteisiä ammatillisia kiinnostuksen kohteita: ennen kaikkea olimme kaikki kiinnostuneita siitä, miten ohjataan ryhmiä, joissa on suomi toisena kielenä -opiskelijoita, ja miten ymmärryksen saavuttamista ja kielen oppimista näissä ryhmissä voisi tehostaa.
Yhteistyömme eli analyysin tekeminen ja yhteiskirjoittaminen on ollut tapa luoda yhteistä ymmärrystä siitä, mitä sirkusvuorovaikutuksessa tapahtuu ja miksi, sekä soveltaa tätä ymmärrystä niin sirkusryhmien ohjaamisen, suomi toisena kielenä -opetukseen kuin opetusvuorovaikutuksen lainalaisuuksien ymmärtämiseen laajemminkin.
Kielen oppiminen on myös kehollinen prosessi
Sosiaalinen sirkus on ensisijaisesti kehollista toimintaa. Jongleerausta, pariakrobatiaa tai klovneriaa opitaan tekemällä. Tämä tekeminen ei kuitenkaan tapahdu ilman kieltä. Sirkustunneille osallistuessani huomasin melko nopeasti, että toiminnassa on monia pirteitä, jotka tukevat kielenkäyttöä ja -oppimista.
Perinteisissä luokkahuoneissa opiskelijat istuvat pöytien takana, jolloin heidän kehonsa ovat opetustilanteen ”marginaalissa”. Tällaisissa tilanteissa lähtökohta oppimiseen on kognitiokeskeinen: oppijat kutsutaan päättelemään, järkeilemään ja ajattelemaan, jotta he saavuttaisivat sen tiedon, joka opetustilanteessa on tarkoituksena saavuttaa.
Sosiaalisen sirkuksen tunneilla osallistujat pääsevät liikkumaan ja käyttämään kehoaan – mahdollisesti myös uusilla tavoilla, mikä voi lisätä heidän kehotietoisuuttaan. Liikkuminen tunnetusti tukee oppimista, myös kielen oppimista, ja sirkustunneilla olemme toistuvasti nähneet, miten sirkuksen monet mahdollisuudet kutsuvat ja innostavat myös niitä osallistujia liikkumaan, jotka eivät välttämättä muuten innostu liikunnasta.
Sirkusvuorovaikutusta analysoidessamme olemme kiinnittäneet huomiota esimerkiksi siihen, miten tarkasti osallistujat seuraavat ohjaajan kehollista toimintaan. Vuorovaikutuskumppanin kehollisen ja kielellisen toiminnan tarkka havainnointi ja siihen keskittyminen on yksi perusedellytys yhteisen ymmärryksen saavuttamiselle vuorovaikutuksessa. Herkkyyden kasvattaminen toisten osallistujien kehollisen toiminnan havainnointiin on todennäköisesti yksi sellainen perustekijä, jonka varaan myös kielen oppiminen voi rakentua.
Tähän saakka tekemässämme analyysissa olemme tunnistaneet sirkuksen kielen oppimista tukevaksi ulottuvuudeksi kehollisuuden, huumorin ja yhteisen naurun lisäksi myös ylipäätään leikillisyyden: leikin kehyksessä suomen oppijat voivat hetkeksi aikaa vapautua oppijan roolista ja hullutella kielellä ilman pelkoa virheistä. Moka on lahja myös kielenkäytössä, ja usein se johtaa uusin ja kiinnostaviin oivalluksiin.
Sirkuspedagogiikkaa kielen opetukseen, kielitietoisuutta sirkukseen
Tavoitteenamme on jatkossa miettiä kattavammin kysymystä siitä, miten sosiaalisen sirkuksen harjoitukset tukevat suomen kielen oppimista. Tähän mennessä olemme kirjoittaneet sirkusohjaajien ja tutkijoiden yhteistyössä kaksi artikkelikäsikirjoitusta, jotka ovat juuri tällä hetkellä arvioitavana. Toisessa analysoimme jongleerauksen opettamisen käytänteitä ja toisessa loppupiirien vuorovaikutusta.
Tutkimusta tehdessämme olemme kokeneet yhteistyön hyödylliseksi: sirkusohjaajat ovat omaa työtään analysoimalla saaneet näkökulmia siihen, miten ohjaustilanteissa voi puhua ja toimia niin, että kaikki ymmärtävät. Tutkijoina olemme saaneet sirkuksesta juuri sitä, mitä odotimmekin: kokemuksen siitä, että kehollisuus todellakin tukee kielen oppimista, ja lisää ymmärrystä siitä, miten kokonaisvaltaisesta prosessista ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja oppimisessa on kysymys.
Toivomme, että tutkimuksemme tuloksista hyötyisivät tulevaisuudessa vuorovaikutuksen tutkijoiden lisäksi myös suomi toisena kielenä -opettajat, joiden työkalupakkiin keholliset, liikettä ja kielenkäyttöä yhdistävät harjoitusideat olisivat varmasti tervetulleita, sekä sirkusohjaajat, joiden kielitietoisen ohjaamisen käytänteet voisivat helpottaa monen maahanmuuttajaosallistujan kielen oppimisen matkaa.
Tampereen seudun yläkoulujen ja ammattiopistojen maahanmuuttajataustaiset VALMA-luokkalaiset oppivat suomen kieltä ja kulttuuria viikoittaisessa sirkustoiminnassa, joka on Kulttuurikeskus PiiPoon tuottamaa osana Sirkuksesta siivet elämään -hanketta. Lasten ja nuorten säätiö toteuttaa hanketta yhdessä neljän esittävän taiteen organisaation, Suomen Nuorisosirkusliiton sekä Nuorisotutkimusseuran kanssa yhdessä.