Sirkus Faktori on tamperelainen voittoa tavoittelematon yhdistys, jonka tavoitteena on tuottaa elävää sirkuskulttuuria. Hiedanrannan Kuivaamossa keväästä 2017 alkaen toiminut hanke tarjoaa mm. yhteistä tilaa sirkustaiteesta kiinnostuneille ihmisille, kursseja, työpajoja ja tapahtumia. Hankkeen koordinaattorina toimiva Reija Tapaninen kertoo mistä Sirkus Faktorissa on kyse.
Muutin Tampereelle vuonna 2013 ja sain ihanan tyttären, mikä oli hirveää ja ihanaa. Hirveää enimmäkseen siksi, että minä, joka olin tottunut reissaamaan pienienkin asioiden, kuten koulutusten tai esitysten, tähden, en enää pystynytkään siihen samalla huolettomuudella kuin aiemmin. Tässä kohtaa mammaelämää havahduin siihen, että nykyisessä kotikaupungissani ei ole juuri minkäänlaista nykysirkuskulttuuria saatavilla. Siis sitä, mihin olin Helsinki-vuosinani jo tottunut: esityksiä, koulutuksia, kollegoita. Ja älkää ymmärtäkö väärin! Täällä on huippu-upea nuorisosirkuskulttuuri, jonka parissa olen saanut itsekin tehdä töitä, onneksi. Se ei kuitenkaan vastaa siihen taiteennälkään, joka minua riipii.
Puhuin asiasta alueella työskentelevien muiden esittävien alojen taiteilijoiden kanssa ja useammat heittivät huolettomasti: ”Sun pitää sitten luoda sellainen”. Ja minä vastasin: ”En todellakaan. En ikipäivänä ala siihen savottaan.” Enkä ikinä olisikaan alkanut yksin.
Tapasin kuitenkin treenisalissa sirkustaiteilija Maiju Saarimaan ja aloitin keskustelun aiheesta nykysirkus ja Tampere ja tietysti myös laajemmin koko Suomi. Ilmeni, että Maiju oli jo vanne- ja kuvataiteilija Henna Lapinlammen kanssa pohtinut tila-asiaa.
Tapasimme. Sovimme toimenpiteistä. Toteutimme. Pyysimme mukaan muitakin.
Alusta saakka Riikka Pulkkinen on ollut täydentämässä kokoonpanoamme sirkusharrastajana ja sosiaalialan ammattilaisena. Yhdistyksen perustamisvaiheessa mukaan hyppäsivät myös tuottaja Jonna Leppänen ja sirkustaiteilija Maarit Utriainen. Ja mikä tärkeintä ja oleellisinta: hyvin nopeasti saimme mukaan ns. vastuuvuorolaisia, jotka auttavat ja täydentävät meidän joukkoamme olemalla mukana tapahtumien sekä tiistain avointen vuorojen järjestämisessä. En voi korostaa enkä alleviivata liikaa, kuinka tärkeä osa he ovat tässä projektissa. Voimat olisivat loppuneet jo monta kertaa, jos he eivät olisi mukana!
Projektissa minun roolini on vahvasti tietokoneellinen. Siis juuri se osa sirkustaiteilijan työstä, jota olen aikaisemmin inhonnut. Nyt vähän tykkäänkin siitä. Minusta on ihanaa miettiä, minkälaisia projekteja meillä voisi olla, että sirkustaiteilijoilla olisi enemmän töitä ja työmahdollisuuksia Tampereella. Miten saisimme esityksiä tänne? Lisää taiteilijoita? Ja voi onnea, kun joku rahoitus onnistuu. Tuntuu maailman siisteimmältä miettiä, että me voimme tarjota ihmisille työtilaa. Voimme järjestää erilaisia koulutuksia. Voimme, voimme, voimme… lista on loputon, kun on rahaa ja ihanat työkaverit.
Tavoitteena on nyt, että toiminta voi jatkua vähintään siinä laajuudessa kuin sitä nyt on. Oma tila on tietenkin todella korkealla toivomuslistalla. Silloin voisimme itse hallita sitä, mitä tapahtuu ja kuinka paljon, mihin kellonaikaan ja ja ja… lista on taas loputon. Aika iso toive olisi myös palkka.
Se on ehkä ollut tässä projektissa niin kiehtovaa: kun asioita tapahtuu ja ideat saavat tulta alleen – eli sitä rahoitusta ja kannustusta – tuntuu siltä, että jaksaa suunnitella ja toteuttaa lisää. Se on inspiroivaa vaikka oma työtehtävä onkin muuttunut aikaisemmasta.
Tähän mennessä olemme organisoineet avoimia vuoroja, erilaisia työpajoja (ilmaisia ja maksullisia), residenssijaksoja, muutaman tapahtuman ja näyttämökierrokset Tampereelle, joiden tarkoituksena oli tutustua erilaisiin tiloihin, keskustella talojen tuottajien kanssa siitä, minkälaisia tuotantoyhteistöitä voisi olla. Mikään näistä projekteista ei ole ollut mahaplätsi tai täydellinen pommi. Kaikesta kuitenkin oppii koko ajan jotain seuraavaa kertaa varten. Se on siistiä ja turhauttavaa. Edelleen palaan siihen, miten merkittävää on, että tätä voi tehdä ryhmänä eivätkä silloin murheetkaan kaadu yhden ihmisen niskaan.
Kirjoitukseni päätteeksi haluan kiittää Suomen kulttuurirahaston Pirkanmaan rahastoa, Taiteen edistämiskeskusta sekä Hiedanranta-hanketta rahoista ja uskosta projektiin. Haluan kiittää kaikkia tahoja, jotka lahjoittivat vanhoja välineitään. Ihmisiä, jotka lahjoittavat tähän aikaansa ja intohimoaan. Toivotan tervetulleiksi mukaan kaikki ammattilaiset, harjoittelijat ja uuden kokeilijat, katsojat ja kokijat sekä uudet ja vanhat rahoittajat.
Kuten alueen johtohenkilökuntaan kuuluva henkilö totesi:” Mitä? Siis saatte 8000 eurolla kaiken tuon aikaiseksi? Ei tapahtuisi yritysmaailmassa..” Vastaukseni on kyllä. Taiteilijoita ja taidetta kannattaa rahoittaa. Silloin tapahtuu.
Rakkaudella, Reija
P.S. Henkilökohtaisena pikkuhuomiona vielä se, että onpa hyvä että olen saanut olla tänä vuonna mukana Nuoramentors-projektissa, jonka koulutukset ja neuvonta ovat olleet juuri nyt minulle ajankohtaisia. Ja eipä voi tässäkään kohtaa unohtaa ihmisiä. On upeaa tuntea kuuluvansa erilaisiin yhteisöihin.