Onko esittävien taiteiden rahoitusjärjestelmän uudistus uhka vai mahdollisuus?

Esittävien taiteiden ja museoiden rahoitusjärjestelmä on muutoksessa. Valtionosuuslain (VOS) uudistustyön ensimmäisen vaiheen päätöksenä 14. helmikuuta järjestettiin uudistuksen ohjenuorina toimivien teesien ja periaatteiden julkaisutilaisuus. Kysyin muutamalta keskustelua seuranneelta sirkuskentän toimijalta uudistuksen tuomista mahdollisuuksista ja uhista sirkuksen näkökulmasta. Kysyin, millaisten ajatusten kanssa he poistuivat esittävien taiteiden rahoitusuudistuksen teesien ja periaatteiden julkaisutilaisuudesta. Vastaajina ovat sirkustaiteilija Salla Hakanpää, Cirko – Uuden sirkuksen keskuksen toiminnanjohtaja Riku Lievonen ja tuottaja Sari Lakso.

Salla Hakanpää: ”Sidosryhmätyöpajoihin verrattuna teesien tilaisuus oli nimensä mukaisesti julkistus-, ei keskustelutilaisuus. Uudistuksen teesit esitettiin kaikkia osallisia ajatellen mahdollisimman edullisina ja kaikkia hyödyttävinä. Tämä mielestäni onnistuikin hyvin. Uudistuksen haasteita ensimmäisen vaiheen julkistuksen sulavuus ei toki poista.

Teesijulkistusta edeltäneissä sidosryhmätyöpajoissa teesien aiheista on keskusteltu monenkirjavaan sävyyn, radikaalienkin uudistusten puolesta ja toisaalta tiukasti vastaan, joten en usko asian, siis uudistuksen itsessään, olevan yhtään sen yksiselitteisempi, kuin se on ollut aikaisemminkaan, vaikka teesien ensimmäisen vaiheen julkistus olikin oikein sulava. Päällimmäisenä jäi mieleen siis se, että tulevassa uudistuksessa on mahdollisuuksia vapaan kentän tilanteen merkittävään kehitykseen, mutta kauhuskenaariona säilyy yhä hyvin vaatimaton VOS -järjestelmän päivitys, jossa vapaa kenttä ja erityisesti vasta 90-luvulla luodun VOS-järjestelmän jälkeen valtion taholta taiteenlajiksi tunnustettu sirkus jäävät nuolemaan näppejään.

Satuin istumaan julkistustilaisuudessa Iiris Aution kanssa samassa pöydässä ja hänen kanssaan käymäni keskustelun perusteella asiantuntijatyöryhmän tapaamisissa tanssin ja sirkuksen vapaan kentän puolia on kyllä pidetty sitkeästi, mikä on toki hienoa kuulla.

Monesti valtionosuuslakiin liittyvässä keskustelussa sorrutaan siihen, että tulevaisuudesta puhutaan kuin VOS olisi yhä olemassa, mutta jotenkin kevyesti päivitettynä. Nähdäkseni järjestelmää on muutettava rohkeasti, jotta myös uudet taiteenlajit voivat hyötyä siitä ja jotta esimerkiksi nykysirkuksen kotimaisessa alueellisessa saatavuudessa – joka tällä hetkellä on joidenkin maakunnissa toimivien ryhmien paikallistoimintaa lukuun ottamatta minimaalista – voisi tapahtua kehitystä. Uusia nykysirkusteoksia valmistuu vuosittain lukuisia, mutta niitä ei kotimaassa ensi-iltaperiodien jälkeen juuri nähdä. Näiden teosten kiertäminen kotimaassa toisi nykysirkusta maakuntiin, kasvattaisi kulttuurikokemusten kirjoa, lisäisi kulttuurisivistystä ja tietysti työllistäisi taiteilijoita. En juuri näe kotimaan kiertuetoiminnalle käynnistymismahdollisuuksia muuten, kuin tämän tulevan uudistuksen avulla.

Tulevassa tukijärjestelmässä tulisi ehdottomasti huomioida tarkasti sekä kotimainen että kansainvälinen toiminta, jotta kansainvälisyys ei olisi tuen saannin mahdollisuuksia heikentävä tekijä.

Oman taiteellisen toiminnan sekä edustamani ryhmän toimintaa ajatellen näen, että ryhmiltä tullaan jatkossa vaatimaan tarkempaa laadunvalvontaa, enkä tarkoita taiteellista, vaan organisaation laatua. Laadunvalvonnasta keskusteltaessa uudistusprosessissa tulisi huomioida, että puhutaan nykyisen VOS-rahoituksen piirissä olevista isoista laitoksista, mutta myös pienistä vapaan kentän ryhmistä. Näiden organisaatioiden laadun tarkkailussa eivät luonnollisestikaan päde kaikilta osin samat mittarit.”

Kuva: Petri Anttila

Riku Lievonen: ”Poistuin julkistustilaisuudesta ajatuksin, että tämä on ehdottomasti mahdollisuus sirkukselle. Siitä yksinkertaisesta syystä, että me kaikki ollaan ulkopuolisia, joten ihan hirveän paljon huonommin ei enää voi mennä. Käytännössä rahoitusuudistuksen toteutuminen on vielä kaukana. Nyt julkaistiin vasta ehdotus siitä, miten lähdetään liikkeelle. Laskelmia ja malleja siitä, mitä uudistus käytännössä tarkoittaisi, ei vielä ole. Niitä työstetään seuraavaksi.

Koko prosessissa on nyt menossa hyvä, positiivisessa hengessä keskusteleva ideointivaihe. Kaikki ovat myöntäneet, että epäkohtia on. Siinä vaiheessa, kun uudistuksessa ruvetaan tuomaan pöytään matematiikkaa ja lukuja, niin keskusteluilmapiirikin varmasti muuttuu. Ainakin, jos uudistuksessa tulee olemaan kyse siitä, että uuteen pottiin lasketaan yhteen nykyiset valtionosuuslain rahat, Taiken kaikki harkinnanvaraiset toiminta-avustukset sekä Museoviraston rahat – siis jos kaikki rahat pistetään yhteen pussiin ja ravistetaan ja kaikki toimijat taiteen kentällä ovat samalla viivalla ja hakevat rahoitustaan uudestaan, syntyy takuuvarmasti polemiikkia. Lisärahaa ei ole tulossa eikä toiminta-avustuksia leikata juustohöylällä, vaan tehdään valintoja. Kaikki tietävät, että uudistuksen yksi tavoite on avata raamia myös uusille taiteenaloille, jotka ovat jääneet valtionosuuslain ulkopuolelle. Näillä parametreilla tämä tarkoittaa väkisinkin muutoksia nykyisellä rakenteella rahoitettujen toimijoiden joukkoon.

Uudistuksen näkökulmasta sirkus on yksi isoimmista taiteenaloista, jotka ovat keskustelun alla sen suhteen, että VOS-lain piirissä ei ole yhtään alan toimijaa. Vaikka sirkustaide itsessään on VOS-lakiinkin kirjattu. Sirkuksen lisäksi myös muita taiteenaloja on epäilemättä kärkkymässä lain piiriin pääsyä, kuten esimerkiksi esitystaide ja seuraavien 10–15 vuoden kuluessa varmasti myös sellaisia taidemuotoja, joita emme vielä edes tunne. Mikäli uudistus etenee mallilla, jossa kaikki toimijat hakevat rahoitustaan uudestaan, niin se on radikaali ehdotus! Vaikka suuret toimijat varmasti säilyttävätkin paikkansa, niin muutoksiakin tulee, uskoisin.

Kun laskelmat lokakuun lopussa tulevat, alkaa todelliset keskustelukierrokset. Työryhmä tekee työtään vailla poliittista ohjausta. Siinä vaiheessa, kun rahoitusuudistus muuttuu poliittiseksi prosessiksi, saa keskustelu vielä uusia sävyjä. Aikataulu on myös erittäin tiukka. Siihen nähden tässä on todella paljon isoja kysymyksiä ja tehtävää edessä.

Mikä sitten on uudistukseen liittyvä uhka? Jos oikeasti pistetään yhteen nykyiset VOS-rahat ja Taiken harkinnanvaraiset toiminta-avustukset, niin mitä jää projektiavustuksiksi ja erityisavustuksiksi? Ne ovat pieniä rahoja. Jos uuden valtionosuuden piiriin pääsee muutama toimija, niin millä rahoituksella sitten kaikki muut sirkustoimijat rahoittavat toimintansa? Uhkana saattaa olla entistä syvempi railo VOS-rahoituksen piirissä ja sen ulkopuolelle jäävien välillä, vaikka tavoitteena päinvastoin on keventää rajanvetoa vapaan kentän ja VOS-toimijoiden välillä.

Kun uudistus tulee, veikkaan 1–3 sirkustoimijan pääsevän VOS-lain piiriin. En usko, että kovin moni muu toimija täyttää vanhan ja/tai uuden lain ehtoja. Sirkuskentällä on monia pieniä ja työryhmäpohjaisia toimijoita, niin kuin vapaalla kentällä yleensäkin.

Mikäli suunnitelma kolmen rahoituksen yhdistämisestä toteutuu ja kaikki hakevat rahoitustaan samalta viivalta 2019, on siinä mahdollisuus kulttuuripoliittiseen ohjaukseen. Montako orkesteria, teatteria tai sirkus- ja tanssiryhmää ajatellaan, että pitäisi olla valtionosuuslain piirissä? Mutta kuten sanottu, mitään laskelmia ei vielä ole, eikä yksityiskohta näin pitkälle ole mietitty, joten tämä on vain spekulaatiota.”

Sari Lakso: ”Teesien julkistustilaisuus oli nykyisen rahoitustilanteen näkökulmasta hiukan makaaberi. Poistuin paikalta sekavin tuntein, sillä juhlapuheet vs. todellisuus eivät nykyisellään kohtaa. Ja jos asiantuntijatyöryhmä tyytyy nykyisen rahamäärän uusjakoon vaatimatta uudistuksen tässä yhteydessä lisärahoitusta, en pysty näkemään nykyisen tilanteen muuttuvan siinä mittakaavassa kuin siihen asetetut odotukset ja toiveet ovat.

Nyt, kun tulevan uudistuksen laskentamekanismit ovat vielä täysin hypoteettisia, erilaisilla skenaarioilla ja oletuksilla leikittely on hiukan turhaa. Mutta jos Taiken jakamat harkinnanvaraiset toiminta-avustukset siirtyvät VOS-pottiin jaettavaksi, kuten [opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtajan Riitta] Kaivosojan puheesta teesien julkaisutilaisuudessa saimme kuulla, uudistus tulee konkreettisesti koskemaan myös vapaan kentän toimijoita. Mikä taho lopulta sitten päättää, miten rahat tullaan jakamaan? Ministeriön virkamiehet, jokin asiantuntijaryhmä vai…kuka? Sillä tulee olemaan ehkä suurikin merkitys, olivat jakokriteerit kuinka selkeät hyvänsä. Hyvää tässä uusjaossa olisi se, että kaikki toimijat, joilla on jo säännöllistä toimintaa tai joiden tavoitteena on säännöllinen toiminta, olisivat samalla viivalla, toisin kuin nyt. Mikäli harkinnanvaraisuus tulee koskemaan kaikkia – sekä suuria, pieniä että keskisuuria laitoksia, ja vapaan kentän toimijoita – ja jos tukea myönnetään 3–5 vuodeksi kerrallaan, tilanne muuttuu…ja siltikään ei. Miksi ei?

Jos ajattelemme realistisesti mitä tästä vapaan kentän toimijoille voisi seurata – Taiken harkinnanvaraisina avustuksina esittäville taiteille jakamaa rahaa on yhteensä nyt noin 4,5 miljoonaa ja kun tätä pottia jakavia toimijoita on nyt yhteensä 70–80 kpl, niin millä laskentamekanismilla tulevaisuudessakaan raha jakautuisi niin, että sillä oikeasti voitaisiin täyttää ammatillisen toiminnan kriteerit? Kuinka paljon hattua tulisi heiluttaa, että kaikkien toiveet täyttyisivät? Kun uudistuksessa haetaan toiminnan laatukriteerejä ja organisaation toimintaan ammattimaisuutta, niin miten 10.000 euron avustuksen saajille käy ja miten sillä rahalla ylipäätään voi tehdä ammattimaista ympärivuotista toimintaa! Silloin omien tuottojen osuuden tulisi olla jo 99% luokkaa? Vai tarkoittaako tämä vapaan kentän avustusten siirto isoon pottiin sitä, että pienet ryhmät yksinkertaisesti ovat tämän uudistuksen häviäjiä, ja ns. luonnollinen valinta kulminoituu heihin? Karkeasti arvioiden tilanne säilyy joidenkin suurten toimijoiden kohdalla ehkä täysin ennallaan. Mikäli laskennallisen rahoituksen rinnalle kehitetään erilaisia harkinnanvaraisen rahoituksen muotoja, kuten rahoituksen periaatteissa määritellään, on vaikea nähdä, miten tämä uusjako ei pitäisi sisällään lisärahoituksen tarvetta.

Mitä uudistus voisi sitten sirkusalalle tuoda? Muutamalla toimijalla on ehkä mahdollisuuksia päästä VOS:n piiriin halutessaan. Eri taiteen alojen oma tilanne tulisi huomioida rahoituksessa, eikä yrittää luoda kaikille yhtenäisiä kriteerejä. Emme voi laittaa nuoria nousevia taiteenaloja, kuten vaikka mediataidetta ja sirkustaidetta, samaan linjaukseen teatterin tai musiikin kanssa. Sirkuksen kansainvälisyys tulisi huomioida kriteereissä ja se missä kehitysvaiheessa toimiala on tällä hetkellä.

Toivon, että uudistuksesta seuraa todellinen muutos, joka vie asioita nimenomaan taiteilijoiden kannalta parempaan suuntaan. Kyseessähän ei ole vain instituutioita koskeva uudistus, vaan pyrkimys parantaa nykyistä rahoitusjärjestelmää siten, että siitä hyötyvät nimenomaan kaikki, erikokoiset tekijät ja sitä kautta myös yleisö.”

(JM): Rahoitusuudistus on nyt siirtynyt toiseen vaiheeseen, jossa työskentelyä johtaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Toisessa vaiheessa laaditaan asiantuntijatyöryhmän ehdotus rahoitusjärjestelmän uudistamiseksi ja valmistellaan tarvittavat säädösmuutosehdotukset. Uudistusehdotus julkaistaan 31.10.2017.


Tekijä

Kirjoittaja on Sirkuksen tiedotuskeskuksen tiedottaja.