Eläköön sirkuskulttuuri Suomessa! –seminaari kokosi sirkuskentän toimijoita Sirkus Finlandian maneesille ja Teatterimuseoon 24.–25. lokakuuta tapaamaan toisiaan ja puhumaan sirkuskulttuurista. Aamun uutisringissä lähes kolmekymmentä sirkusalan toimijaa kertoi kuulumisiaan. Mukana oli taiteilijoiden ja sirkusryhmien ohella nuorisosirkuksia, Turun ammattikorkeakoulun sirkuskoulutus, sirkuksen residenssi- ja tuotantokeskus, alan ammattijärjestö, Sirkus Finlandia sekä Suomalaisten tivolien ja sirkusten yhdistys. Kaksipäiväiseen tilaisuuteen osallistui yhteensä yli viisikymmentä henkeä. Joukossa oli myös toimittajia ja muiden alojen toimijoita.
Sirkuksen toimintaympäristö on huikean kansainvälinen, mutta mahdollisuudet työskennellä sirkustaiteilijana kotimaassa ovat rajalliset. Useissa uutisringin puheenvuoroissa nousi esiin haasteena työtilaisuuksien löytyminen Suomesta. Oli kannustavaa samalla kuitenkin kuulla, miten moni alan toimija juhli tänä vuonna jo usean vuosikymmenen mittaista uraansa.
Seminaarissa käsiteltin sirkusalan rakenteita ja avattiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön sopimusta sirkuksen näkökulmasta. Kansainväliset puhujavieraat tulivat Belgiasta ja Hollannista. Kahvitauolla nostettiin malja Sirkus Finlandian, Sirkuksen tiedotuskeskuksen ja kaikkien juhlavuosiaan viettäneiden kunniaksi. Päivä päättyi yhteiseen päivälliseen Ravintola Kaisaniemessä. Tilaisuuden toisena päivänä keskusteltiin lähes 30 osallistujan voimin Teatterimuseon tiloissa siitä, miten sirkuksen olosuhteiden toivottaan kehittyvän ja pohjustettiin samalla sirkuskulttuurin esittelyä Elävän perinnön wikiluettelossa.
Löytyykö sirkukselle ydin?
Sirkus on laaja käsite, joka pitää sisällään monia alalajeja ja erilaisia ympäristöjä, joissa sirkustaidetta käytetään. Läänintaiteilija Rauli Katajavuori johdatteli työpajan keskustelua kysymällä, onko mahdollista löytää sirkuksen erilaisia toimikenttiä yhdistävä alue. Vaikka keskustelussa asianmukaisesti todettiinkin määrittelemisen olevan ongelmallista, koska samalla sanotaan mikä on ”oikeaa” sirkusta ja suljetaan jotakin muuta pois, syntyi aiheesta monipolvista ajatustenvaihtoa, jossa tuotiin esiin erilaisia sirkuskäsityksiä ja sirkustoiminnan muotoja.
Company Uusi Maailman hallituksen puheenjohtaja ja Suomen Parkour ry:n toiminnanjohtaja Vesa Plath veti keskustelussa esiintyneitä ajatuksia yhteen näin: ”Sirkuskulttuuri on kultivoituneen, arjesta poikkeavan taidon esittämistä yleisölle kumartaen sirkuksen perinteelle samalla luoden jotain uutta. Taidon kultivoimisessa tukeudutaan yhteisöön ja perinteeseen. Taidon esittämisessä korostuu asenne, tunne, elämäntapa, draaman kaari, objektit ja illuusion luominen yleisölle. Tavoitteena elämyksien ja kokemuksien tuottaminen erilaisille yleisöille. Sirkus yhdistää tekniikkaa, musiikkia, taidetta, viihdettä ja pyrkii luomaan kokonaisuuden, joka tavoittaa yleisönsä.” – Sitä emme jääneet pohtimaan, että kuinka oikeaan osuva tai käyttökelpoinen määritelmästä tuli. Ajatusharjoitus sai kuitenkin meidät sirkusta sen eri nurkilta katsovat ihmiset puhumaan yhdessä sirkuksesta.
Työpajan loppuosassa keskusteltiin sirkuskulttuurin tulevaisuudesta ja sanottiin monia konkreettisia ajatuksia siitä, mikä pitää sirkuskulttuurin elinvoimaisena ja millaisia puutteita kehittymisen tiellä nähdään.
Päätyykö sirkus Unescon kansainväliselle listalle?
Suomi hyväksyi Unescon yleissopimuksen aineettoman kulttuuriperinnön suojelusta kolme vuotta sitten. Esittävät taiteet ovat mukana sopimuksessa suullisen perinteen, sosiaalisen elämän käytäntöjen, rituaalien ja juhlamenojen rinnalla. Aineettomaan kulttuuriperintöön sisältyy ilmiöitä, jotka elävinä ja muuntuvina säilyvät sukupolvilta toisille. Yhteisöt määrittelevät itse elävän perintönsä arvon ja merkityksen.
Unescon sopimuksen tarkoituksena on edistää aineettoman kulttuuriperinnön tunnistamista ja vaalimista. Luettelointi on yksi keskeinen työkalu elävän perinnön näkyväksi tekemisessä. Suomessa luettelointia toteutetaan poikkeuksellisen avoimesti ja osallistavasti Wikimediaa hyödyntäen.
Museoviraston viime helmikuussa avaaman elävän perinnön wikiluettelon tavoitteena on yhdessä erilaisten ryhmien, yhdistysten ja muiden yhteisöjen kanssa koota tietoja ja esitellä laajasti elävää aineetonta kulttuuriperintöä Suomessa. Wikiluettelo on elävä asiakirja, jota täydennetään ja päivitetään jatkuvasti. Kuka tahansa voi kirjoittaa oman perinteensä wikiluetteloon, mutta yhteistyöhön perinteen muiden harjoittajien kanssa kannustetaan. Luettelossa on tällä hetkellä 57 esittelyä, ja niiden taustalla on lähes 80 tahoa.
Wikiluettelosta on mahdollista tehdä ehdotuksia kansalliseen aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon, joka on tarkoitus avata vuonna 2017. Kansallisesta luettelosta on mahdollista hakea kohteita edelleen Unescon kansainvälisiin luetteloihin. Päätökset näihin luetteloihin liittyen tekee opetus- ja kulttuuriministeriö. Listalle päätymisellä ei ole suoria taloudellisia vaikutuksia. Kyse on näkyvyydestä ja samalla perinteen harjoittajien itseymmärryksen ja sitoutuneisuuden kasvamisesta oman perinteensä vaalimiseen.
Sirkus on nostettu aineettoman kulttuuriperinnön kansalliselle listalle Hollannissa vuonna 2013 ja Unkarissa tänä syksynä. Seminaarissa kuulimme myös, että Unkari on päättänyt lähteä ajamaan monikansallista hanketta sirkuksen nostamiseksi Unescon kansainväliselle listalle. Kansainvälisyys ja hyvät verkostot ovatkin sirkuksen vahvuudet ajatellen sen mahdollisuuksia kansainväliselle listalle päätymiselle. Tämä edellyttää kuitenkin, että sirkus nostetaan kansalliselle listalle useassa maassa.
Mari Seiterä Suomen tivolien ja sirkusten yhdistyksestä kertoi, että wikiluetteloon on tulossa artikkeli myös suomalaisesta tivolitoiminnasta.
Sirkuksen koko kirjo Suomen wikiluetteloon!
Seminaarin työpajassa keskusteltiin sirkuskulttuurin tulevaisuudesta osin wikiluettelon kysymysten ohjaamana. Keskustelun pohjalta seminaarin työryhmä, eli Rauli Katajavuori, Maria Jernström ja allekirjoittanut, koostaa sirkuskulttuurin yleisesittelytekstin wikiluetteloa varten. Työpajaan osallistuneet pääsevät kommentoimaan tekstiä ennen julkaisua.
Elävän perinnön wikiluetteloon ovat tervetulleita myös artikkelit, jotka käsittelevät sirkuksen osa-alueita, kuten vaikkapa jongleerausta, taikuutta, sosiaalista sirkusta tai Suomessa kehitettyä ja laajalle levinnyttä vauvasirkusta. Käytännössä puhutaan 1-2 sivun yleistajuisesta artikkelista, johon voi liittää muita verkkomateriaaleja ja myös tekijöiden sivustoja. Wikitekstin pohjana on lomake, jossa on viisi yleistä kysymystä. Lomake löytyy täältä.
Olisi hienoa, jos sirkuksen eri osa-alueiden tuntijat lisäisivät oman lajinsa ja ilmiönsä wikiluetteloon ja sirkus näyttäytyisi monimuotoisesti suomalaisena elävänä perintönä!
Seuraako tälle jatkoa?
Työpajan lopussa keskustelimme hetken siitä, olisiko vastaavia kokoontumisia syytä jatkaa esimerkiksi elävän perinnön rinkitoiminnan puitteissa. Kiinnostusta koko kentän toimijoiden tapaamisille tuntui olevan. Suomen Nuorisosirkusliitto ehdotti tapaamista ensi kesäkuussa Lappeenrannassa järjestettävän Nurtsi-festivaalin yhteydessä. Muita esiin tuotuja mahdollisuuksia olivat tapaaminen Oulussa tai Helsingissä Sirkus Finlandian kiertueen puitteissa. Koollekutsujan ja tilaisuuden järjestäjän roolin voi ottaa hoitaakseen kuka tahansa sirkuskentän toimija.
Eläköön sirkuskulttuuri Suomessa! –seminaari toteutui Sirkuksen tiedotuskeskuksen, Taiteen edistämiskeskuksen, Sirkus Finlandian ja Museoviraston yhteistyönä. Kiitos kaikille tilaisuuden toteutumiseen myötävaikuttaneille sekä osallistujille!
Seminaarin esitykset löytyvät Aineettoman kulttuuriperinnön sivustolta.